xXx on kuollut, eläköön xXx. Niinpä. Ne, jotka odottivat Vin Dieselin jatkavan triplaäksänä, joutuvat pettymään. Vinin Xander Cagen pudottua pelistä NSA-tiedustelupalvelun Augustus Gibbons (Jackson) joutuu kaivamaan agenttitouhuihin Xanderia kovemman äijän.
Leffa alkaa hyökkäyksestä NSA:n päämajaan. Ääniefektit ryskäävät sellaisella voimalla, että maa tärisee katsojankin jalkojen alla. 16 miestä saa surmansa ja Gibbons rientää vankilaan. Sieltä löytyy Darius Stone. Ah, mikä nimi. Kuin hajuvesi. Valitettavasti tällä hajuvedellä on Ice Cuben ulkomuoto ja ontuvat näyttelijänlahjat. Onneksi mies sentään osaa hiukan virnuilla, mikä on yksi xXx-agentin tärkeistä ominaisuuksista.
Huikeiden räjähdysten ja autokruisailujen lomasta pilkottaa myös juonentynkää. Kovin tavattomia ylläreitä se ei silti tarjoa. Esim. naishahmot jäävät yhtä etäisiksi ja tarinan kannalta tarpeettomiksi kuin ”Miehen maailma” -olutmainoksen tytöt. Käsikirjoittaja Simon Kinbergin työhistoriasta ei montaa elokuvaa löydy, joten käsikirjoituksen keskinkertaisuus ei ole mikään ihme.
Ohjaaja Tamahorin tulkinta Kinbergin tekstistä on kovin videopelimäinen, mitä ei lopulta voi tällaisen rennohkon agenttirainan kohdalla väittää huonoksi ratkaisuksi. Videopelimäisyys tosin purisi paremmin, jos katsoja pystyisi samaistumaan leffan päähenkilöön – siis samaan tapaan kuin pelihahmoon. Valitettavasti ainakin itselleni Ice Cuben viileys oli turhan jähmeää, joten tavoiteltu wow-kokemus jäi puolitiehen.
Jos xXx 2:ta jonkin vuoksi pitäisi suositella, niin Samuel L. Jacksonin. Siinä on mies, joka kannattelee pitkälle tätäkin leffaa. Pahiksena häärivä Willem Dafoekaan ei ole huono ja vanha kunnon Peter Strausskin tekee pätevän pressaroolin. Elokuvalle on luettava plussaksi myös vauhti ja kesto, jotka kumpikin ovat hyvin kohdallaan. Eipähän katsoja pääse niin helpolla torkahtamaan.
