“Minkäköhän leffan vuokraisi illaksi?” Siinäpä vasta kysymys. Ajattelin katsoa välillä jonkun kauhupätkän. Joku mitä en olisi ennen nähnyt. Katselin kauhuhyllykköä etsien sitä minkä parissa viettäisin tämän illan. Eikä aikaakaan kun silmiini osui Kuutio (Cube). Olin kuullut tästä jotain aiemmin. Leffa oli kuulemma saanut kultti-leffan maineen. Olin kuullut parilta kaverilta kehuja pätkästä. Päätin ottaa kyseisen elokuvan sen takia, koska en ollut ennen nähnyt sitä. “Tuleepahan nähtyä taas yksi keskinkertainen massakauhuleffa!” Arvioini meni pahemman kerran metsään, kuin koskaan aiemmin. Jo alkumetreillä kävi selväksi, että istuisin paikoillani seuraavat 87 minuuttia TV-ruutuani tuijottaen.
Elokuva alkaa kun seitsemän ihmistä heräävät omitusissa, tyhjissä, kuution muotoisissa huoneissa. Jokaiselle selviää pian että he eivät ole yksin. He löytävät koko ajan lisää muita ihmisiä, kunnes löytävät setsemännen. He ovat ennestään toisilleen täysin tuntemattomia, eikä kenelläkään ole harmainta aavistusta missä he ovat ja miksi ja miten he ovat sinne joutuneet. Pian heille alkaa hahmottua koko miljöön mysteeri. Kuution muotoisia huoneita on lukemattomia ja jokaisesta huoneesta pääsee kuuteen muuhun huoneeseen. Lisäksi osa huoneista on varustettu hengen- vaarallisilla ansoilla, eikä huoneesta erota ensisilmäyksellä onko se vaarallinen vai ei. Ja kaikki huoneet ovat osia suuremmasta kokonaisuudesta – valtavasta jättikuutiosta minkä koko on todellisuudessa käsittämätön.
Näyttelijät olivat kaikki minulle ennestään tuntemattomia. Elokuvaan oli pyritty saamaan mahdollisimman erilaisia persoonia, ja siinä ollaan onnistuttu todella hyvin. Mutta itse näyttelijäsuoritukset eivät ole elokuvan valttikortti. Näkee selkeästi, että kyseessä on melko kokemattomia noviiseja, ja siihen verraten kaikki suorittivat osansa kunnialla.
Mutta mikä tässä elokuvassa on sitten niin erinomaista, että se on saanut niin paljon tunnustusta. Vastaus: erilainen idea ja käsikirjoitus, höystettynä loistavalla toteutuksella. Ja ennen kaikkea se psykologisen piinaava tunnelma, jota ei ole saatu missään muussa kauhutrillerissä aikaan edes puoliksi näin kiehtovalla ja onnistuneella tavalla. En muista ainakaan itse milloin olisin viimeksi istunut koko ajan sohvallani ja katsonut jotain elokuvaa näin suurella milenkiinnolla, vaikka katsonkin usein trillereitä ja kauhuelokuvia.
Hattua pitää nostaa siis aivan aiheesta. Tämä elokuva on ehdottomasti parhaita kauhutrillereitä vuosiin! Ja vielä kun kaikki on saatu aikaiseksi lähes minimaalisella budjetilla. Koko elokuva on periaatteessa kuvattu yhdessä tai kahdessa huoneessa, lukuunottamatta yhtä vaikuttavaa ulkokuvausta leffan keskivaiheilla ja viimeisiä kohtauksia. Sen enempää juonesta ei kannata paljastaakaan.
Voisi siis todeta, että juuri tämmöisiä mestariteoksia elokuvamaailma tarvitsee. Siis jotain erilaista ja mielenkiintoista, eikä samoja vanhoja massaelokuvia, jotka päätyvät ensimmäisen katselukerran jälkeen nurkkaan tai hyllyn taaimmaisille perukoille muiden “ihan OK”- sarjalaisten joukkoon. Ja tässä elokuvassa oli nimenomaan juuri sitä. Aivan uusi ja ennennäkemätön idea, ja samalla äärimmäisen mielenkiintoinen sellainen. Juuri tämmöisen luulisi uppoavan kuluttajiin kuin kiväärin luodin. Eli tosin sanoen: tämä elokuva on iskenyt suoraan kultasuoneen!
nimimerkki: Tolppanen
