Syyskuun 28. päivä 1980. Astronomi Carl Sagan käytti halvaksi aivonollaajaksi taantunutta välinettä ja kutsui suunnattoman yleisön matkalle kosmokseen. Matkalle mikä perustui kahteen asiaan: tieteeseen ja mielikuvitukseen. Tieto on lisääntynyt ähkyyn asti ja sellaisessa tilanteessa on jokseenkin soveliasta että edesmennyttä Carl Sagania seuraa mies joka joskus (todistettavasti) ollessaan 17-vuotias tapasi Saganin ja oppi millainen ihminen hän halusi olla. Neil deGrasse Tyson ei ole enää 17-vuotias, mutta hän on astronomi ja oppaana uuteen matkaan kosmokseen. Tällä kertaa se on matka aika-avaruuden lävitse ja aikaa on kulunut yli 30 vuotta edellisestä matkasta.
Neil deGrasse Tysonin opastuksella matka alkaa osoitteestamme kosmoksessa ja kunnianhimoinen päämäärä on kertoa kovasta tieteestä. Tarkkailun alla on paitsi kosmos itsessään ja sen rajaava valon nopeus myös tämän yksinäisen, kalpeasti sinisen pisteen historia ja myös sitä asuttavan lajin mahdollisuudet ja tulevaisuus. Välissä historia antaa esimerkin onnekkaista arvauksista tai sitkaista tutkimuksista joiden tulokset ja merkitys vuosia myöhemmin ovat ilmiselviä. Tämän matkan apuna on laadukas tekninen toteutus ja rohkeasti eri kerrontatapoja yhdistelevä tyyli. Käsikirjoittamassa on myös edesmenneen Carl Saganin leski jonka kädenjälki varmistaa että uusi matka kosmoksen halki on velkaa edelliselle.
Teknisesti tämä uusi matka kosmoksessa on toimiva ja havainnollinen. Erinäisten erikoistehosteiden lisäksi apuna käytetään animaatiota dramatisoimaan historiallisia hetkiä ja oppaan virassa Neil deGrasse Tyson tarjoaa tieteellistä lämpöä kokonaisuuteen. Hän ei ole yhtä suuri showmies kuin edeltäjänsä eikä alleviivaa tiettyjä ilmauksia, mutta hyvin hän tehtävästään suoriutuu.
Ainoa heikkous tässä matkassa kosmoksen halki on siinä että heille jotka ovat kulkeneet Carl Saganin opastuksella ei Neil deGrasse Tyson opasta uusia reittejä. Evoluutio, mustat aukot, tieteen historia ja ennen kaikkea matkustusvälineenä oleva mielikuvituksen laiva ovat jo Carl Saganin selittämiä ja keksimiä käsitteitä. [I]Cosmos[/I] on yhä matka jonka tarkoitus on opettaa tieteellistä uteliaisuutta, optimismia ja vastuuntuntoa. Kaikesta mitättömyydestä huolimatta ihmiskunta on (tietojemme mukaan) ainutlaatuinen ilmiö tässä kosmoksessa jonka kansalaisia me kaikki olemme ja suurin uhka olemassaololle ei ole meteoriitti, tämä planeetta tai supernova. Se on pelkkä oma lyhytnäköisyytemme ja piittaamattomuutemme. Matka kosmoksen halki sisältää jopa luonnonsuojelua ilman saarnaamista tai pelottelua ja siten tieto supernovista on myös tietoa itsestämme.
