Olen äärettömän kiitollinen, että sain nähdä Kauniin elämän ihan kylmiltään. En tiennyt edes genreä. Jos mielii saada leffasta parhaan elämyksen irti, kannattaakin seuraava, juonta raottava kappale jättää tyystin lukematta:
2. Maailmansodan alkurummutusta. Tarjoilija Guido (ohjaaja/käsikirjoittaja Benigni) on juutalainen veijaripoikamies, jonka syliin Jahve tiputtaa kauniin Doran (Braschi). Loputon huumorintaju ja hölmö romanttisuus valloittavat naisen heti, mutta Doran perhe on aikeissa naittaa hänet eräälle munapäälle… Dora ottaa kuitenkin riskin ja karkaa omista bileistään Guidon kanssa – eikä aikaakaan, kun heillä on pieni Giosué (Cantarini) ja elämä rullaa leppoisasti eteenpäin. Sitten Benigni vetää maton katsojan alta – Guido ja Giosué heitetään junaan Natsien keskitysleirille. Guido tekee kaikkensa suojellakseen Giosuéta; hän jopa teeskentelee tälle, että koko keskitysleiri on jännä peli, jossa voi voittaa aidon panssarivaunun.
Kaunis elämä on kummasti katsojaa koskettava pläjäys. Kun luulee katsovansa Italialaista hömppäkomediaa, saakin yllättäen eteensä roppakaupalla suuria tunteita. Kaiken masentavuuden läpi sykkii toivo. Selkeästi kahteen osaan jakautuneen leffan ensimmäinen puolikas on näppärä idea, joka luo hahmoihin hienosti syvyyttä. Filkkaa on haukuttu epärealistisuudesta ja hommien kaunistelusta, mutta synkkyyttä on elokuvallisesti ajatellen juuri oikeassa määrin – vähän enemmän, ja tykitys olisi jo liian masentava.
Giosuéta esittävä Cantarini hoitaa hommansa mielettömän hyvin ikäänsä nähden. Benigni vetää roolinsa ylihilpeästi, mutta se lienee vain hyväksi kokonaisuudelle. Vielä mahtimusiikkien siivittämänä raina riipaisee syömmen pohjasta oikein kunnolla. Lavasteet ovat toisinaan hiukka tökerön näköiset, mutta moinen pikkuseikka ei paljoa haittaa.
Kaunis elämä vääntää tunteikkaiden kyynelvanat takuuvarmasti auki, ja monesta syystä. Realistista historiankuvaa kaipaavat saattavat kyllä suutahtaa, mutta jo on ihme jos Benignin filkka ei tunnu missään. Vuoden -97 luultavasti paras elokuva. Katso, naura ja itke.
