Stanley Kubrickin kaikista ensimmäisin elokuva Fear and Desire ei koskaan päätynyt julkiseen levitykseen ja ottaen huomioon, että miten tasapainoinen kokonaisuus selkeästi kokeiluluontoisesti seuraavaksi filmattu elokuva Tappava suudelma on, voidaan sanoa nuoren ohjaajan jo tuolloin osanneen osoittaa merkittävää harkintakykyä.
Putkimaisessa juonessa nyrkkeilijä seuraa omasta ikkunastaan naapurissa asuvan yökerhotanssijattaren touhuja, kunnes eräänä päivänä herää oudosta unestaan kirkaisuun ja huomaa yökerhon sikamaisen omistajan käyvän naiseen käsiksi. Siitä saa alkunsa vaarallisesta rakkaudesta kertova tarina, jossa ei eksytä kertaakaan harhapoluille vaan pysytään tiiviisti näiden kolmen merkittävän hahmon tapahtumapiirissä.
Ennen lehtikuvaajana toimineen Kubrickin lahjat ovat tehokäytössä klassista film-noiria henkivissä otoksissa, joissa kaihtimien lomitse tulvivat valonsäteet halkovat sikarin savua, kaduilla välkkyvät mainoskylttien neonvalot kaiken ihmisvilinän ympärillä ja alaviistosta kuvattuna seinille heijastuu valtavat ihmisten varjot.
Pääosin virtaviivaisesti kulkevaa elokuvaa vaivaa amatöörimäiset leikkaukset tarpeettomiin yksityiskohtiin ja jo muutenkin lyhyessä filmissä suhteettoman pitkäksi venytetty balettikohtaus, joka vaikuttaa selostuksineen hiukan irralliselta muusta sisällöstä. Näistä ongelmista huolimatta kahden ihmisyksilön välille kyhätty rakkaustarina kallistuu viehättävässä askeettisuudessaan hyväksyttävälle tasolle ja siten voidaankin sanoa yhden kaikkien aikojen merkittävimpien ohjaajaurien saaneen alkunsa positiivisissa merkeissä.
