Kun filosofian professori kirjoittaa elokuvakäsikirjoituksen, niin tottahan toki siinä laatudraamassa (genrevalinta on itsestäänselvyys!) ruoditaan yliälykkään akateemikon menneisyyden haamuja ja pohditaan kuolemanrangaistuksen olemusta tiukan, älyllisen sanailun voimin.
Vaan sarkastisuus sikseen, nimittäin siihen ei ole syytä: myös Kidman-leffa Tulkin käsikirjoittaneen Charles Randolphin tarinointi Alan “The Wall” Parkerin ohjauksella ja monella täydellisen pätevällä näyttelijällä varustettuna toimii tappavan hyvin. Kevin Spacey istahtaa kuolemantuomitun filosofoijan paikalle ja herättää menneisyydentarinallaan tunteet pintaan. Jälki on laadukasta voimakkaasti improvisaatioon pohjautuvasta kepeästä kännikohtauksesta pienenpieniin kärsimyksenilmeisiin asti. Kate Winslet saa toimia syyttömyyttään julistavan miehen tarinan kuulijana, moraalitajun omaavana mestaritoimittajana, eikä ehkä pääse sivuosassa siihen asemaan, mihin hänen rajattoman tuntuinen potentiaalinsa riittäisi, mutta tekee ainakin tarvittavan. Laura Linney täydentää vahvojen suoritusten sarjan todennäköisesti uransa uljaimmalla tulkinnalla. Matt Cravenin pelottava kyömynenä käväisee sekin kuvioissa tarvittavissa kohdissa.
(Tarkoituksellisen) ironista kyllä, David Galen elämäksi nimetty leffa kertoo yhtälailla kuolemasta kuin elämästä. Tarina poreilee, pitää jännitteen yllä, ja kuoleman tuntemattomuuden, elämän mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien, voitaisiin jopa sanoa siis unelmien, osuutta selvitellään usean henkilön ja monen hienon dialoginpätkän voimin. Tämä kaikki tapahtuu niin tiiviin jännitteen lävitse, että kerran, ellei kahdesti, tulee mietittyä, miten toimivaan Oscar-voittajakuosiin verhottu leffa unohtui vuoden 2003 parhaita palkittaessa näinkin täydellisesti. Leffan pääkysymyksiä sen sijaan ajattelee vielä useammin, huolimatta siitä kumman kannan omaa kuolemantuomion oikeellisuuteen. Ajatuksia herättävää siis.
Parker on ohjannut urallaan kasan hienoja, ja ennen kaikkea kunnianhimoisia, elokuvia, eikä David Galen elämäntarina tee tähän minkäänlaista poikkeusta. Monesti Parker on myös kapsahtanut katajaan korkeimpaan kuuseen kurkottaessaan. Nyt näyttäisi osuneen ja kovaa. David Galen elämä on kilpajuoksu syyttömän miehen tuomiota, ja sitä kautta koko kuolemanrangaistusta, vastaan. Eli liberaalilla kannalla kuljetaan, mutta terävän sanottavan kera. Onpa elokuvan kieltämättä yllättävän loppuratkaisun syvin ajatuskin lopulta vain yksi inhimillisen kieroutunut unelma inhimillisen kieroutuneiden unelmien loputtomassa pinossa. Näin vahvasti latautuneita elokuvia sen sijaan ei ole maailmassa niin valtavasti.
