Matthew Broderick esittää juuri tyttöystävänsä hylkäämäksi joutunutta Steveniä, joka on muuttaa uuteen asuntoon. Steven pyytää kaapelimiehen, Chip Douglasin (Jim Carrey), joka on pienenä viettänyt kaiken aikansa telkkarin edessä, asentamaan laitonta kaapelikanavaa. Chip haluaa, että Steven ja hän voisivat olla ystäviä, mutta Steven on eri mieltä. Sähköputkimies ei jätä Steveniä rauhaan, ja pian hänen elämänsä onkin yhtä helvettiä.
Jim Carrey nousi suosioon vuonna 1994 kolmella komediallaan (Nuija ja tosinuija, Ace Ventura, The Mask) ns. uutena Jerry Lewisinä. Hänen naamanvääntelynsä jakavat ihmisten mielipiteet kahtia: joko pidät suuresti, tai sitten inhoat enemmän kuin mitään muuta. No, itse kuulun tuohon ensimmäiseen kastiin, ja tämä elokuva onkin vähän erilaisempi komedia kuin Ace Venturat ja Nuija ja tosinuija. Sähköputkimiehessä huumori on mustaa, ja Jim Carrey tekee siitä vielä mustempaa pöpin sähköputkimiehen roolissaan. Matthew Broderick ei vakuuta ei sitten yhtään! Mutta onneksi koko show kuuluu Carreylle, ja hän onnistuu peittämään Broderickin kyvyttömyyden hyvin omien kykyjensä taakse. Ben Stiller on tehnyt hyvää työtä ohjatessaan tämän synkän komedian, mutta hänen roolinsa elokuvassa on liian pieni eikä se liity itse juoneen mitenkään. Jack Balck esittää Stevenin veljeä, eikä hän omasta mielestäni mitenkään erityisen hyvä ole. Owen Wilsonkin vilahtaa yhdessä kohtauksessa, jossa sähköputkimies rökittää häntä armottomasti. Kyseiseisen kohtauksen aikana on vaikea olla pidättelemättä naurua. Eivätkä leffan hauskat kohtaukset tähän jää. Myös Star Trekä parodioiva kohtaus oli hulvaton.
Sähköputkimies on vähän erilaisempi Carreyn komedia, mutta naamanvääntelyä nähdään tässäkin (onneksi) paljon. Ei Carreyn parhain leffa, muttei huonoinkaan.
