Foreigner, tuo 80-luvun hittikone ja areenarockbändi oli sitten näköjään julkaissut 25-vuotis DVD:n. Kyseessä ei todellakaan ole mikään yhdestä konsertista ziljoonalla kameralla kuvattu mahtijulkaisu vaikka sellaiseen olisi varmaan kavereilla rahat riittänyt. Tässä on kyse yhden miehen kuvaamasta digimatskusta neljän ja puolen kuukauden pohjois-amerikan kiertueelta, johon kuului kaupunkeja Kanadasta, Usasta ja Meksikosta. Onneksi mukana on myös livebiisejä ja johtuen tuosta yhden kameran käytöstä kuvamateriaali on hyvinkin maltillista eikä mielettömiin videomikserityylisiin kikkailuihin sorruta. Äänet on livebiiseissä vedetty suoraan miksauspöydästä, ei siis kameran omalla mikillä.
Puolet DVD:stä on kiertuelämää, joka ei ole niin rajua kuin monella muulla bändillä. Juttu lentää, mutta viinaksien kanssa ei tolskata. Kyllähän äijät ovat jo sen verran aikuisia että ovat älynneet jättää moiset hömpötykset pois. Kitaristi Mick Jones toteaa hauskasti että onneksi hän valitsi musiikin ja futiksen välillä oikein, futista ei enää hänen ikäisensä kaveri jaksaisi pelata. Muutenkin kitaristi suhtautuu ikäänsä (paljonkohan lienee mittarissa) huumorilla ja toteaa ettei olisi aikoinaan uskonut rockmuusikon uran jaksavan kantaa näinkin pitkälle. Poikasiahan nämä ovat vielä Rollareihin verrattuna.
Koko tämä DVD-sessiohan sai alkunsa mystisen J.B:n alustuksen mukaan siitä että kun hän oli tekemässä Foreignerille uusia webbisivuja niin siinä tuli todettua että bändistä ei ole olemassa oikein kuvia. No, ei muuta kuin kamera kainaloon ja 2002-vuoden kiertueelle mukaan.
Mielestäni tämä 90 minuutin mittainen pläjäys on vähän hätäinen pienimuotoinen kyhäelmä, joka ei ole edes kovinkaan hauska. Toki plussaa tulee livebiisien DTS-äänille, mutta siinäpä se suurin juttu onkin. Kyseessä on julkaisu “tosi faneille”. Meikäläisen pläjäys jätti kohtuullisen kylmäksi, mutta ehkä en ole sitten tosi fani… pidän vain osasta Foreignerin musiikista, en kaikista biiseistä.
Jos Foreigner ei ole bändinä tuttu ja aiheeseen riittää mielenkiintoa niin Agent Povocateur (1984) on paras levy lähteä tutustumaan bändin biiseihin. Levyltä löytyy kaksi superslovaria, jotka ovat jääneet elämään musiikin historiaan jos puhutaan 80-luvusta. That Was Yesterday ja I Want To Know What Love Is. Tuosta alkaa olla jo paha pistää paremmaksi AOR-slovarin saralla.
[B]DVD:n biisit:[/B]
Introduction – Long, Long Way From Home ’95, Double Vision, Cold As Ice, Head Games, Fool For You Anyway, That Was Yesterday, Dirty White Boy, Feels Like The First Time, Urgent, Juke Box Hero, Hot Blooded
Bonusbiisinä kuullaan I Want To Know What Love Is, 2002 vuoden taltiointina Antwerpenista belgialaisen sinfoniaorkesterin kera.
