Otetaan kostonhimoinen jepari sean Kane (Chuck Norris) ja tämän pomo (Richard Roundtree) luonnollisesti vihaa tätä kuin myrkkyä. Omin valtuuksin lähdetään siis kostoretkelle ja juttuun liittyy myös Morgan Canfield (Sir Christopher Lee) jonka kätyreistä löytyy Professori (Professor Toru Tanaka). Juonessa ei siis ole mitään omalaatuista, mutta onneksi meininki on pääasiassa kohdillaan. On siinä mukana myös Kanen kaveri James Chan (Mako). Potkimisen lisäksi lentää lyijy.
Chuck Norriksen kiertopotkun perässä kulkeva lihavaunu ei kovinkaan hyvin henkilöi tässä elokuvassa, mutta potkiminen ukolta sujuu ja lisäksi sivuroolien miehitys parantaa kokonaisuutta tuntuvasti. Richard Roundtree repii pelihousunsa repaleiksi ja Mako antaa mainiosti kontrastia Chuck Norriksen jäyhyyteen. Sir Christopher Lee näyttää jo olemassaolollaan olevansa luotettava, avulias ja näyttävien brittiviiksien kantaja ja arvovaltaisen piipun pössyttäjä. Jonkun toisen näyttelijän olemana leffan pahis pysyisi piilossa paremmin, mutta Sir Christopher Lee vain sattuu olemaan erinomainen Roisto. Professor Toru Tanaka näyttää, kuulostaa ja käyttäytyy kuin ummetuksesta kärsivä sarvikuono ja on aivan yhtä miellyttävä asia kuin ummetuksesta kärsivä sarvikuono.
Steve Carver ohjastelee San Franciscoon sijoittuvan Chuck Norris-leffan mikä on aivan liian koominen ollakseen vakavasti otettava äksön-mäiske. Tai sitten se vain on tahattoman koominen. Joka tapauksessa meno juoni kompastelee eteenpäin ja kun se pysähtelee rähisemään niin meno on hyvää.
Vaikka kuinka haluaisi löytää niin tässä leffassa on kaikki 80-luvun martials arts-leffan piirteet: iso kaappi, arvovaltainen roisto, kosto, yritys romanttiseen sivujuoneen, hupaisa apuri sankarille ja hölmö puvustusvalinta. Viihdearvo on onneksi korkea ja se on tärkeintä tämän genren elokuville.
