Jo Spacehunterin alkukrediitit paljastavat, mistä leffa on tehty. Tähtiä viuhuu ohi kuin vanhassa Windowsin näytönsäästäjässä. Mustaa avaruutta vasten nousee tyyppien nimiä sillä samalla taivaansinisellä, jota Tähtien sodassakin (1977) käytettiin. Ja yhtäkkiä ruutuun pamahtaa seikkailusarjakuvamaisuutta uhkuva Spacehunterin nimi, jota säestää Elmer Bernsteinin lapsekkaan mahtipontinen pauhu. Suuri olisi yllätys, jos ei tällaisen intron jälkeen luvassa olisi vanhuuttaan kökköisillä tehosteilla ryyditettyä avaruusseikkailua, jossa sankari on luokkaa ”anti” ja loppu luokkaa ”onnellinen”.
Spacehunter eli Avaruustaistelija ei ole loistava tieteistarina, sillä yrittäessään matkia Mad Maxin (1979) apokalyptistä maisemaa, sen tekijät ovat unohtaneet, ettei maisema saisi olla vain kulissi. Se on sidottava tiukemmin tapahtumiin, kuten esimerkiksi Alienissä (1979) tehtiin. Spacehunter ei ole onnistunut tieteisseikkailu, koska pelkästään suuret pamaukset ja vinksahtanut sekä rujo pahis eivät sellaisenaan tarjoa tarpeeksi vastusta sankarille. Mystiikka puuttuu. Kun pahis on vain pahis, eikä esimerkiksi kysymyksiä herättävä hypnoottisen kauhea mörökölli (vrt. Tähtien sodan Darth Vader), ei hänessä ole kinkkua purtavaksi kenellekään. Sitä paitsi, kun elokuvan juoni on niin suoraviivainen kuin Spacehunterissa, se sopisi paremmin viivoittimeksi kuin nykyiselle paikalleen.
Onko Spacehunter sitten huono elokuva? Onko se nyt niin kamalaa, että leffassa harjoitetaan aiempien kassamagneettien kopiointia? Kyllähän hyvissäkin elokuvissa tehdään niin… Tai voiko sellainen elokuva olla kurja, jossa kelpo näyttelijä hansoloilee hiki hatussa ja kiva nuori tähtönen kainalossa? Peter Strauss on avaruustaistelija Wolffina miellyttävä katsoa, hyväkuntoinen miekkonen, jolle ei tuota vaikeuksia esittää lain rajamailla vaeltavaa yksinäistä sutta. Molly Ringwald on pippurinen vieraan planeetan tyttö, joka kiitettävällä sitkeydellä seuraa sutta kohti suuremman suden suuta. Se susi on Overdog (Ironside), joka pitää metallisissa kynsissään kolmea naista, kolmea kaunotarta, joita avaruustaistelija Wolff palkkion toivossa havittelee.
Vaikka Avaruustaistelijassa hukataan monta hyvää tilaisuutta tehdä muistamisen arvoista tieteisviihdettä, menettelee se näinkin. Kehnoudesta voi ottaa opiksi. Ja, mikäli aivot ovat tarpeeksi turtana, elokuva tuudittaa mukavaan uneen.
