Heti elokuvan alussa Barney Ross (Sylvester Stallone), Gunnar (Dolph lundgren), Yin Yang (Jet Li), Lee Christmas (Jason Statham), Toll Road (Randy Couture) ja Hale Caesar (Terry Crews) tummentavat läskiä räväkässä toiminnassa ja ukkojen sotajoukossa on vielä uusi jäsen, Billy the Kid (Liam Hemsworth). Samaisen rytinän aikana he törmäävät myös Trenchiin (Arnold Schwarzenegger) Hommat sujuvat hyvin, mutta Church (Bruce Willis) on julmetun vihainen Ross’n konnakoplan sooloilusta, joten näiden on tehtävä tietty hakutehtävä jonka spesialisti on Maggie Chang (Nan Yu). Valitettavasti kiero Vilain (Jean-Claude Van Damme) haluaa myös kyseisen macguffinin, joten ruumiita syntyy ja Ross koplineen lähtee kostoretkelle. Soppaan mahtuu myös Yksinäinen Susi, Booker (Chuck Norris), joten rytinää on luvassa. Paljon. Isoon ääneen.
Syltty ohjasi ja käsikirjoitti ensimmäisen elokuvan uhrattavista ja siinä oli upea casting. Syltty ei enää ohjaa tai käsikirjoita yksin, mutta hän on yhä pääroolissa ja casting on vielä upeampi. The Governorator ja Bruce Willis ovat cameoita laajemmissa rooleissa, joskin Jet Lin rooli jää pelkäksi cameoksi. Juoni ei todellakaan loista omalaatuisuudella, mutta sitäkin enemmän se loistaa itsetietoisessa huumorissa. Lyijy lentää, dialogi on täynnä mahtavia letkautuksia ja meno on muutenkin hurjaa. [I]The Expendables 2[/I] tarvitsee edeltäjänsä toimiakseen ja kaavaa on hieman varioitu. Simon Westin ohjaajajälki on suunnilleen tehdä kuten Syltty teki ensimmäisessä osassa ja sen hän tekee.
Sylvester Stallone ja Jason Statham ovat näppärä pääduo naljailemaan toisilleen, joskin Randy Couture ja Terry Crews ovat ehkä vähemmän näkyvillä, mutta aivan yhtä hykerryttäviä. Bruce Willis ja The Governorator tarjoavat sivuosaduon revittelemään kilpaa pääosaryhmittymien kanssa. Ainoana soolohahmona Dolph Lundgren on suorastaan hykerryttävä Gunnarina joka on kylläkin kemianinsinööri ja muutenkin fiksu juippi vaikka onkin kahta metriä lähentelevä sekopää ja törkyisä ruotsalaiskaappi. Chuck Norris on se sivuosan soolohahmo ja hänen läsnäolonsa on sheer awesome! Liam Hensworth tuntuu melkoisen tarpeettomalta kokonaisuudelle, mutta siloposkinen nuorukainen harmaantuvien kurttunaamojen joukossa on iso riitasointu.
Jean-Claude Van Damme, tuo Belgian lahja maailman elokuvataiteelle on laitettu pääpahikseksi antamaan valtavalle action-ukkojen määrälle vastapainoa ja jokainen kohtaus missä Jean-Claude Camille François Van Varenberg revittelee on silkkaa elokuvakonnuuden riemujuhlaa. Se tarkoittaa sitä että Vilain on todella paha jätkä ja tämä valitettavasti osaa ja uskaltaa myös toteuttaa konnuuksiaan itse vaikka hänellä on ilkeitä kätyreitä myös käytössä. Vilain on sen verran häijy roisto että hän ei tarvitse latinokenraalia syntipukiksi tai lihaskasaa tappelemaan puolestaan. Hän pystyy siihen itse. Jean-Claude tekee roolinsa genren vaatimaan räikeyteen, mutta pysyy myös vakuuttavan uhkaavana käärmeenä.
Samaa kuin edeltäjänsä, mutta isommin, hullummin ja hauskemmin. Tämä elokuva vaatii ymmärrystä toimintaleffasta itsestään jotta sen kaikki hienoudet tulevat esiin. Ilman niitä se olisi pelkkä rymistely ilman suurta merkitystä. Sitä se on vieläkin, mutta uskomattoman nautittavaa sellaista.
Ja kyllä – Jean-Claude heittää hyppytakakierrepotkun splitillä, Bruce Willis ja Arnold Schwarzenegger heittävät iskulauseensa ja kuningaskobra puri Chuck Norrista ja viiden tuskallisen päivän jälkeen kuningaskobra kuoli. Kaikki tarpeellinen on siis mukana.
