Ollaan jossain mielisairaalassa. Paikka on todennäköisesti Oregonissa, mutta se ei ole merkittävää. Osastoa johtaa nukkemaisen ilmeetön Iso Hoitaja, Mildred Ratched (Louise Fletcher), jonka apuna on kolme mustaa poikaa.
Eräänä päivänä työfarmilta lähetetään Randall Patrick McMurphy (Jack Nicholson), joka jo alussa osoittaa olevansa toimelias ja aktiivinen ihminen. Kohtaapa hän myös osastolla pitkään olleen jättimäisen intiaanin, Päällikkö Bromdenin (Will Sampson), kiivaan Hardingin (William Redfield) ja pahasti änkyttävän Billy Bibbitin (Brad Dourif) ja muut omalaatuiset ihmisraakit. Ironisinta on kylläkin se, että vain muutamat potilaat ovat siellä pakosta ja McMurphy on yksi heistä. Iso Hoitaja ja McMurphy joutuvat törmäyskurssille, joka on enemmän kuin henkilökohtainen. Kuljeskellut korttihai ja elämäntavoiltaan epäsäännöllinen McMurphy on vapaa henkisesti ja se ei sovi Ison Hoitajan konemaiseen maailmankuvaan. Lopulta turvautuu Iso Hoitaja vahvimpaan aseeseensa, aivojen teurastamiseen, mutta McMyrphyyn luottava Päällikkö taas on itse parantunut ja henkensä vapautumisen myötä vapauttaa itsensä myös fyysisesti.
Milos Formanin ohjaama sovitus Ken Keseyn romaanista on elokuvataiteen klassisia edustajia. Vahvasti näytelty, tehokkaasti ohjattu ja Oscareissa ‘Grand Slamin’ voittanut teos tutkii inhimillisyyttä tarkalla otteella. Henkistä hirmuvaltaa pitävä Iso Hoitaja on tuhonnut potilaidensa kyvyn ajatella itsenäisesti ja siihen McMurphy iskee kovan lommon. Jack Nicholson remuaa roolinsa nauraen, temppuillen ja velmuillen ja Louise Fletcherin jäätävä olemus on hyytävä. Ison Hoitajan kykyä säilyttää näennäinen tyyneys raivon kihistessä pään sisällä on kadehdittava. Brad Dourif vetää Oscar-ehdokkuuden arvoisen suorituksen ja hänestä erityisesti huomaa kuinka julmasti Iso Hoitaja alistaa ihmismieliä titaanimaisen tahtonsa alle ja kirjassa kertojana toimivan Bromdenin roolissa seisova Will Sampson on myös hyvä. Toteemimainen intiaani tarkkailee ympäristöään tarkasti ja on onnistunut huijaamaan järjestelmää, joka luulee häntä kuuromykäksi.
Vaikka kyseessä on erinomainen elokuva, on siinä muutamia hitaita suvantokohtia ja jotkut hahmot jäävät harmillisen ohuiksi, mutta kokonaisuus on silti hauskoissa kohtauksissa hulvaton ja traagisissa kohtauksissa on syytä varata nenäliinoja lähelle. Voimakkailla lähikuvilla, reaktioilla ja autenttisuudella syntyy vahva ja lähes virheetön draama.
