Vahvaa draamaa MMA-turnausten puitteissa.

6.4.2012 23:21

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Warrior
Valmistusvuosi:2011
Pituus:140 min

Warrioria on vertailtu arvosteluissa paljon Rockyyn, ja osittain ihan aiheesta. Käsitteleväthän molemmat altavastaajan nousua kohti menestystä urheilussa. Warrior ei tarjoa samanlaista fiilistä kuin Rocky raakoine kananmunineen ja Eye of the Tigereineen. Mutta se ei haittaa, sillä Warrior onnistuu olemaan jotain muuta. Se onnistuu olemaan todella hyvin toimiva draama, johon on yhdistetty MMA:n tarjoama toiminta. Warrior toki tarjoaa sen perinteisen nousun altavastaajasta yleisön suosikiksi, mutta ihan samanlaisella volyymilla sitä ei tehdä kuin Rockyssa.

Elokuva kertoo kahden veljen tarinan. Brendan Conlon (Joel Edgerton) on fysiikanopettaja, jonka elämä näyttää pinnalta varsin täydelliseltä. Hänellä on hieno talo, lapsia ja kaunis vaimo (Jennifer Morrison) ja työpaikka opettajana. Pinnan alla kuitenkin kalvaa suuri asuntolaina, jonka takaisinmaksuun annetaan aikaa 90 päivää. Brendan Conlon on entinen UFC-ottelija, joka päätti uransa pahan selkäsaunan jälkeen, mutta uudessa tilanteessa hänen on harkittava paluuta. Tappeluista saa hyvin rahaa, ja jotain on tehtävä, tai asunto menee ulosottoon. Toinen veli, Tommy (Tom Hardy), päätyy sparraamaan MMA-ottelija Mad Dockia, jonka Tommy kuitenkin pistää tajuttomaksi alta aikayksikön. Tapaus kuvataan, ja videosta tulee Youtube-hitti. Tästä alkaa Brendanin matka kohti Spartaa – MMA-turnausta, johon osallistuvat vain parhaat keskisarjan ottelijat.

Veljekset ovat täysin erilaisia. Edgertonin näyttelemä Brendan on juuri niin tavallisen näköinen, kuin voi odottaa. Tommyna hienon roolisuorituksen tekevä Hardy taas on kaikkea muuta; hän on hiljainen, sisäänpäinkääntynyt, ja selkeästi taistelee omia demonejaan vastaan. Veljesten, varsinkin Tommyn, ongelmien takana on heidän isänsä, joka oli ennen vaimoaan pahoinpitelevä alkoholisti. Tommy ja veljesten äiti pakenivat muualle, mutta Brendan jäi tulevan vaimonsa kanssa jälkeen, mistä Tommy kantaa edelleen kaunaa Brendania kohtaan. Tommyn ongelmien osasyynä on myös se tosiasia, että hän todisti äitinsä kuoleman, ja hautauksen. Myös Tommylla on urheilijatausta, sillä hän oli voittamaton junioripainija, jota alkoholisti-isä valmensi armeijaopeilla. Veljekset ovat siis täysin erilaisia, mutta molempia yhdistävät isän jättämät arvet.

Ensimmäinen tunti käytetään draaman luomiseen ja taustojen selvittämiseen. Katsojalle selviää esimerkiksi se, että Tommy on entinen merijalkaväensotilas, ja Brendan oli koomassa viimeisen UFC-ottelunsa jäljiltä. Elokuvan alkupuoli selittää Tommyn hahmon ristiriitaisuutta, ja sisäistä tuskaa.

Itse toiminta on varsin hienon näköistä, ja onpa mukaan saatu myös olympiavoittaja, maailmanmestari ja showpainija Kurt Angle, joka hieman ironisestikin näyttelee Venäjän suurta tuhoajaa, Kobaa. Koba, Brendan ja Tommy etenevät jokainen vuorollaan kohti finaaleja. Veljesten ero näkyy myös kehässä. Tommy on eläimellinen; todella tiukassa kunnossa oleva Hardy on niskansa ja hullun katseensa kanssa melko pelottava näky. Taistelutyylikin on näköön sopiva; mies raivoaa ja tuhoaa vastustajansa pois tieltä. Brendan taas on huomattavasti heiveröisemmän näköinen, ja todellinen altavastaaja, joka luottaa enemmän erilaisiin lukkoihin, joilla hän saisi vastustajansa luovuttamaan.

Elokuvan loppuratkaisu ei ole mitenkään yllättävä, mutta silti todella hyvin toimiva. Kovempikin katsoja varmasti tuntee pientä liikutusta ottelun edetessä. Warrior yhdistää toimintaa ja draamaa, mutta sen vahvin puoli on kuitenkin draamassa, jonka aggregaattina toimii Nick Nolten tulkitsema entinen alkoholisti-isä, joka on tehnyt muutoksen, ja pyrkii saamaan anteeksi pojiltaan. Lopulta veljesten välinen katkeruus murtuu, ja veljeydellinen rakkaus voittaa; ironista sinänsä, että siihen tarvittaan väkivaltaa ja taistelua – niitä asioita, joihin molemmat olivat ajautuneet isän alkoholismin takia.

Tom Hardy tekee loistavan suorituksen tuskaisena Tommyna, ja muutkin näyttelijät hoitavat hommansa hyvin. Warrior on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, ja positiivinen yllätys. Itse taistelua ei nosteta korokkeelle, vaan toimivalle draamalle annetaan kyllä hyvin tilaa.

I’m sorry Tommy! I’m sorry… Tap out Tom! It’s OK! It’s OK! I Love You! I Love You Tommy!

Arvosteltu: 06.04.2012

Lisää luettavaa