Magnoliaan useasti verrattu ruotsalaisdraama Minkä taakseen jättää edustaa Pohjoismaiden laadukasta elokuva-antia. Se on monikerroksellinen kertomus ihmisistä, joita elämä on potkinut päähän. Toisia on kusettanut yhteiskunta, toisia toiset ihmiset. Ohjaaja-käsikirjoittaja Björn Runge sylkäisee katsojan pällisteltäväksi eri yhteiskuntaluokista olevien ihmisten edesottamuksia yhden illan aikana. Löytyy köyhempää duunaria, rikkaita eläkeläisiä, hyvin menestyneitä lääkäreitä ja huonoissa oloissa asuvia vanhuksia. Kolme tarinaa nivotaan taitavasti yhteen Magnoliaa muistuttavalla tavalla ja tunnelma on myös yhtä väkevä kuin amerikkalaisessa esikuvassa.
Yksi Minkä taakseen jättää -filmin vahvuuksista on roolihahmot, joihin on helppo samaistua. Vaikka ei samaistuisikaan, niin jokaista ainakin ymmärtää. He ovat ihastuttavia ja vihastuttavia samaan aikaan, mikä tuo realistisuutta peliin. Roolisuoritukset ovat hyvin aitoja ja käsikirjoitetut hahmot ovat kerrassaan taitavaa työtä. Aidolta tuntuvat kokonaisuudet ovat kostajia ja uhreja, he ovat tehneet virheellisiä ratkaisuja tai ovat kärsineet muiden virheellisistä ratkaisuista.
Vahvaa kerrontaa sisältävä draama kulkee trillerin tavoin. Mausteena toimii joissain kohdissa huomattava Solondzin elokuvista tuttu satuttava musta huumori. Katsomiskokemus on muutenkin aika satuttava, sillä ohjaaja iskee häpeilemättömän suoraan katsojaansa. Dialogi on viiltävää ja hyvin kirjoitettua. Tässä naapurimaamme mestariteoksessa on jotain samaa kuin suomalaisessa kohupläjäyksessä Paha maa, mutta tässä ruotsalaisten visiossa on mukana lämpöä ja toivoa. Raskaan koettelemuksen jälkeen jätetään toivon pilkahdus. Elämä ei ole reilua, mutta kyllä me pärjätään.
Minkä taakseen jättää on ehkä hieman tavanomainen, mutta siitä huolimatta erittäin hieno tapaus.
