Charles Chaplinin Diktaattori on aikansa legenda, Chaplinin ikimuistoisesti piirtämä henkilökuva Hitleristä ja ajasta, jolloin ahneus ja oman edun tavoittelu todella melkein onnistuivat nielaista ihmiskunnan.
Elokuva kertoo Tomanian valtakunnasta, jota hallitsee kovasti tutun näköinen kaksoisristin diktaattori Adenoid Hynkel Chaplinin esittämänä. Hynkel on erinomainen karikatyyri Hitleristä ja hänen melko omalaatuisesta persoonastaan, kuuluisana esimerkkinä Hynkelin pitämä “puhe” alussa, jota ei mikrofoonikaan kestä kuunnella. Mutta elokuva kertoo myös Hynkelin Tomaniassa suorittamista juutalaisvainoista, joita vastaan Chaplinin myös esittämä juutalainen parturi taistelee ystäviensä kanssa.
Elokuva alkaa kuvauksella ensimmäisestä maailmansodasta,joka pursuaa Chaplinin vanhaa tuttua slapstick-huumoria, mm. juoksuhautavyörytyksessä vahingossa vastustajan joukkoihin joutuminen. Eversti Schultzin (Reginald Gardiner) kanssa juutalainen parturi yrittää saada tärkeät kirjeet Tomanian asevoimien johdolle, mutta valitettavasti sota ehtii loppua ja juutalainen parturi menettää lentokoneen rysähtäessä maahan muistinsa.
Sodan jälkeen monien todellisten tapahtumien kautta (mm.lama )Hynkelin johtama kaksoisristin puolue pääsee johtoon ja alkaa tietysti ensitöikseen sortaa sellaisia käsitteitä, kun kansanvalta, sananvapaus ja tasa-arvo, sillä “niillä ei suurta valtakuntaa rakenneta”. 10 vuotta myöhemmin parturi karkaa sairaalasta ja päätyy juutalaisgettoon liikkeeseensä. Mieshän ei tietenkään tiedä Hynkelistä mitään ja niinpä hän alkaa luonnollisesti putsata ikkunaansa töhrittyjä JEW-tekstejä pois. Tästähän vartijat suuttuvat,mutta Paulette Goddardin (Chaplinin vaimo) esittämä Hannah toteaakin filmin ilmestymisaikaan nähden melko rohkeasti: “kyllähän te joukolla osaattekin, mutta yksin teistä ei olisi vastusta kellekään”.
Elokuva on siis melko ratkiriemukas komedia,jossa saa nauraa eteenkin Hynkelille ja hänen apureilleen kuollakseen, mutta myös paikotellen hyvinkin vakavamieliseksi yltyvä traaginen tarina historian synkistä ajoista ja ihmisyydestä. Lopussa Hynkeliä kummasti muistuttava parturi pitääkin maailmalle koskettavan puheen ihmisyydestä, diktatuurista ja politiikasta, joka varmasti vetoaa kaikkein kyynisimpäänkin erkkiin siellä sohvannurkassa. Chaplinhan, joka on itsekin juutalainen, on moneen kertaan todennut,ettei olisi kyennyt elokuvaa tekemään, jos olisi tiennyt, mitä kolmannessa valtakunnassa todella tapahtui. Jo pelkästään tuon koskettavan hetken vuoksi elokuva olisi vahvasti syytä varsinkin näinä Busshien aikoina, jolloin kokonaisia sotia sytytetään aivan surutta.
Mutta elokuva on siis hyvin moniulotteinen ja näin historianharrastajana se ei kestä vaan suorastaan vaatii useamman katselukerran jo pelkästään herkullisten henkilöhahmojen vuoksi. Myös Bacterian diktaattori Napaloni (arvatkaas kuka!) alias Jack Oakie ja hänen kohtaamisensa Hynkelin kanssa jää muistoihin pysyvästi. Jälleen vahvasti yleisivistykseen kuuluva elokuvakokemus.
Katsokaa myös: Veikko Huovinen:
Veitikka eli Adolf Hitlerin elämä ja toiminta. Kesän takuuvarma lukuvinkki!!!
