Ylen huvittuneeksi koin mieleni kun huomasin vanhoja suomalaisia mykkäleffoja selatessani ainakin yhden olevan “virallisesti” alle 16-vuotiailta kielletty yhä väkivallan ja seksin turruttamalla paheellisella 2000-luvullakin. Kyseessä ei vieläpä ole edes kauhu- tai toimintaelokuva tai moraalisesti paheksuttavia ja raaistavia aineksia viljelevä likainen eksploitaatiopätkä.vaan silkka vanhan ajan melodraama. En tiedä teistä, mutta olihan tämä aivan pakko katsoa ihan vain nähdäkseen minkälainen hardcore-suomiromantiikka mummoja ja vaareja niin tässä maassa järkyttää.
Oras on tehdaskaupungin työläisyhteisössä puuhasteleva äkkipikainen nuori mies, joka kerta toisensa jälkeen on törmäyskurssilla paikallisen tehtaanomistajan, Herra Lumialan kanssa. Lumialan frouvalla on vielä salainen toisen miehen kanssa nuoruudessa saatu avioton lapsi, jonka silloinen neiti antoi adoptioon naapurin lapsensa menettäneelle frouvalle…
Mikäli edellinen ei vielä suoraan tuonut isointa ongelmaa ilmi, niin kyseessä on äärimmäisen ennalta arvattava tekele, mitä ei edelleenkään edesauta muun Selma Anttilan näytelmään perustuvan tekstin ja dialogin melkoinen puisevuus yhdistettynä etenkin Oraksen mielitettyä esittävän Birgit Hästeskon häiritsevän yliampuvaan elehtimiseen.
Orasta muuten esittää tuleva ohjaaja Ilmari Unho – ja hyvin esittääkin. Oraksen lopussa kokema henkinen piina taitaakin olla parasta koko elokuvassa, ja samaisen episodin itsemurhakohtaus lienee ollut aikoinaan jotain todella rankkaa, vaikkei se lopulta aivan niin brutaaliin lopputulemaan johdakaan, mitä ikärajan perusteella voisi kuvitella.
Vaihdokas ei ainakaan omasta mielestäni lukeudu sen enempää Teuvo Puron kuin suomalaisen mykkäelokuvankaan suuriin tapauksiin. Perustavanlaatuisena ongelmana itse näen tapahtumien siirtämisen maalta ja luonnon helmasta tehdaskaupunkiin, mikä jo lähtökohtaisesti vei tästä ne parhaat paukut eli Puron taatun hienot luontokuvat sikseen.
Ilmestyessään tämä ei varsinaisesti ollut kovinkaan kaksinen menestys, ja Teuvokin päätti tämän myötä uransa ohjaajana, vaikka muutaman pienen roolin näyttelijän ominaisuudessa myöhemmin vielä tekikin. Ilmeisesti mies koki jo antaneensa kaikkensa ja parhaiden päiviensä taiteenlajin parissa jo menneen. Jos miettii Vaihdokkaan ilmestyneen muutenkin mykän ajan viimeisinä vuosina, jolloin siirtymä äänielokuvan pariin oli maailmalla jo alkanut, ei mykkäelokuvan parissa uransa tehneen miehen päätös panna pillejä pussiin tunnu jälkikäteen kovinkaan yllättävältä.
