Joulun alla TV:stä tullut elokuva “Marlowen jäljillä” ei varmastikaan ollut monelle elokuvien katsojalle tuttu. Nimi antaa ymmärtää, että pläjäys käsittelee kaikkien etsivien kuningasta, legendaarista Philip Marlowea, mutta hänellä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Wilt ja A.J tekevät dokumentteja. Viimeisin teos käsitteli vettä. Se sai murska-arvostelut ja oli paha floppi. Heidän mielestään dokumentti oli silti vain väärin ymmärretty. He alkavat suunnitella dokumanttia salapoliisien työstä ja tekevät yhteistyötä etsivä Joe Boonen kanssa. Boonen pari löytyy kuolleena ja pian joutuvat Wilt ja A.J rikkomaan periaatteitansa ja sekaantumaan tähän murhamysteeriin.
Kummallinen elokuva… Marlowen jäljillä vaihtelee kivasti aina dokumentaarisen kuvauksen ja “tavallisen” elokuvan välillä, kuitenkaan rikkomatta erikoista ilmapiiriä.
Suburbaaniset maisemat ovat jopa erittäin kauniita ja jotenkin luovat letkeän tunnelman ja rauhaisen katseluelämyksen. Jollain tavalla ne jopa voittavat kaikki “jylhät luonnon maisemat” mennen tullen.
Filmin alistaminen johonkin genreen tuntuu hieman turhalta, sillä tämän pätkän lajityyppiä on aika vaikea määritellä. Rikoselokuva? Ei varmaan. Komedia? Ehkäpä. Mysteeri? Hyvin mahdollisesti. Mutta eihän joka elokuva tarvitse laskea johonkin tiettyyn lajityyppiin, eihän?
Näyttelijät osaavat olla luonnollisia ja hoitavat hommansa yllättävän hyvin. Parhaan suorituksen tekee silti Miguel Ferrer etsivä Joe Boonena.
Käsikirjoitus on kekseliäs ja erittäin hauska vaikkei tarjoa kovin montaa naurua. Ohjaajakin osaa asiansa, muttei olisi mitään ilman hyvää kässäriä.
Marlowen jäljillä on hyvä “dude-movie” joka kannattaa katsoa, kun tekee mieli katsoa jotain helppoa ja letkeää. Hyvä elokuva, josta olisi voitu saada hieman parempi.
nimimerkki: Scarface
