Wes Craven on päättänyt vääntää tuttuakin tutummalle sarjalle jo peräti neljännen osan, ja kuvioihin pääsevät taas heilumaan Neve Campbellin esittämä Sidney Prescott kumppaneinen, sekä tietenkin kaikkien rakastama kummitusnaama, jonka törttöilyt ovat varsin viihdyttävää katseltavaa. Kysymys kuuluukin: Kuka tällä kertaa piileskelee kunnianhimoisena murhaajan maskin takana? Siinäpä vasta kysymys, jota jokainen voi pohtia pääkopassaan samalla kun uusi Scream-trilogia alkaa tällä, hyvin viihdyttävällä, neljännellä jatko-osalla.
Sidney Prescott (Neve Campbell) on päättänyt rohkean mimmin tavoin haistattaa menneisyydelleen pitkät ja on päättänyt palata takaisin kotikaupunkiinsa Woodsboroon, jossa leffasarjan karmeat tapahtumat saivat alkunsa. Säälimättömien murhien kuviot eivät ole kuitenkaan pyyhkiytyneet ilmeisesti kaikkien mielestä, sillä pian kaksi nuorta tyttöä joutuu auttamattomasti kylmäkätisen murhaajan kynsiin. Juttu alkaa jälleen kerran kummitusnaaman lempikysymyksellä: “Mikä on suosikkikauhuelokuvasi?” Hän ei paljoa säästele tälläkään kertaa. Heti murhan jälkeen Sidneyn avuksi ryntäävät kilpaa – kuin uskollisina hovipalvelijoina – sheriffiksi ylennetty Dewey (David Arquette) ja Gale (Courtney Cox). Jutun kaartuessa yhä vaikeammaksi, tapahtumat alkavat kummitella kolkosti Sidneylle, ja tällä kertaa sopassa ovat mukana myös Prescottin serkku Jill (Emma Roberts), tämän ystävät Kirby (Hayden Panettiere) ja Olivia (Marielle Jaffe), Deweyn työkaveri Judy Hicks (Marley Shelton) ja toimittaja Rebecca Walters (Alison Brie). Eikä tietenkään unohdeta Charlie Walkeria (Rory Culkin) ja Trevor Sheldonia (Nico Tortorella). Kuten näet, paljon heeboja on siis mukana. Kuka heistä on saanut niin mielipuolisen päähänpiston, että on laittanut maskin kasvoilleen ja ottanut puukon kauniiseen käteensä, ja ryhtynyt tähän edellisistä Scream-elokuvista tuttuun leikkiin?
Ensiksi on todettava, että Scream 4 on todellakin viihdyttävää katseltavaa. Huumoria tässä pätkässä on vaikka muille jakaa, mutta se ei ole häiritsevä asia; eiväthän Screamit ole mitään ilman rentoa huumoriaan. Neljännessä osassa tämä tarkoittaa lähinnä murhaajan kaatuilemista ja Bruce Willisin manaamista.
Eihän siinä mitään, kyllä huumoria mukaan mahtuu aina. Vaikka Craven kierrättääkin samaa tarinaa aina uudestaan, siihen ei ole kyllästynyt. Se on kuin vanha vuoristorata, johon innokkaat lapset haluavat uudelleen ja uudelleen, vaikka ovat ravanneet siinä jo vaikka kuinka monta kertaa.
Vaikka tuntuu, että tämä elämys on koettu jo vaikka kuinka monta kertaa ja deja vu -tuntemuksia tuntuu elokuvan aikana pursuavan joka suunnasta, Scream 4 osaa viihdyttää oikein ottein. Tämä ei ole mikään tuhannen ylistyksen arvoinen pätkä, mutta silti oikein viihdyttävä, eikä se ole pyyhkiytynyt katsojan mielestä heti seuraavana päivänä.
Scream-sarjan elokuvat ovat olleet mainiota salapoliisiharjoitusta; aina saa leikkiä Sherlock Holmesia yrittäessään niukkojen vihjeiden perusteella selvittää, kuka siellä maskin takana kyykkii. Tämä elementti toistui nelososassakin, ja murhaajan arvaaminen oli hyvä haaste – eikä helppo sellainen.
Näyttelijöistä ehkä parhaiten jää mieleen se tuttu Neve Campbell, joka on jaksanut palata Sidneyn rooliin jo useamman kerran. Tuntuu, että elokuvassa olisi tyhjyyttä ammottava aukko ilman Campbelliä, sekä tietenkin David Arquettea ja Courtney Coxia. Uusina kasvoina tässä nähdään esimerkiksi Emma Roberts ja Hayden Panettiere, jotka kiittävät ja kuittaavat saamansa vastuun. Mitään erityisen mieleenjäävää heidän roolisuorituksissaan ei ole, enkä heitä en ylistäisi jumalallisesta näyttelemisestä, mutta ei heiltä tässä ole huonoakaan työtä missään nimessä.
Kokonaisuudessaan Scream 4, “the uuden Scream-trilogian” aloittaja, on mukiinmenevää viihdettä kolkkoon iltaan elokuvateatterissa vietettävänä. Sitä miltei odottaa jo innolla, milloin Cravenin hedelmällisestä tarinasta loppuu mehut; kenties jo seuraavassa osassa, vai kuinka pitkälle tämä elokuvasaaga jaksaa itseään tutulla tarinallaan kannatella? Juonen ja kokonaisuuden verkko ei petä tässä leffassa, vaan sen sijaan yllättää positiivisesti. Väittäisin, että tämä tekele on tutun kummitusnaamasarjan paras.
Tämän elokuvan parissa viettää mieluusti yhden illan. Kaikille Scream-faneille suosittelen lämpimästi, ja myös niille, jotka eivät kummitusnaaman törttöilyistä pahemmin välitä. Ei mitään niin ylistettävää kuin esimerkiksi kultaisen 1980-luvun klassikkokauhuleffat, mutta silti oikein viihdyttävä ja suhteellisen hyvä jatko-osa Cravenin hauskuuttaville kummitusnaamaelokuville. Keep going, Craven!
