Kummisetä-trilogia on juuri hyvin tyypillinen saaga, joka ensimmäisen osan teon aloitushetkellä ei saa juurikaan ihmisiä taakseen, mutta josta luonnollisesti tulee yksi elokuvahistorian suurimmista saagoista.
Tämä arvostelu on kaiketi turha, koska tämä ei arvosanaltaan eroa muista. Tämä elokuva on ilmiö.
Ensinnäkin, Marlon Brando tekee uskomattoman roolisuorituksen Don Vito Corleonena aka “Kummisetänä”. Hänen läsnäolonsa tuo suurta tunnelmaa kohtauksiin. Vaikka Don Corleone on mafiapomo, hänessä on tiettyä viisautta ja moraalisuutta, jota pitäisi löytyä nykyajan päättäjiltä. Brandon ruumiinrakenne on myös täydellinen hahmon ulkomuodossa. Mutta mikä tekee Don Corleonen hahmon niin suureksi, on ennenkaikkea jo yleistermiksi muodostunut Brando-aksentti. Se luo hahmoon tunnistettavuutta, joka on nykyään jo klisee. Se myös tuo ihmisyyttä tähän hahmoon. Myös tilanteet, joissa Corleone on sairas, luo sympatiaa hahmoon. Ainoa ongelma minusta Don Corleonessa on se, että hän tuntuu hallitsevan kaikkea olemuksellaan. Tämä tulee erittäin hyvin esille, kun kaikki perheet tapaavat. Corleone näyttää keisarilta muiden Donien edessä, vaikka on selvää, että Corleonen perhe ei ole vahvin perhe.
Toinen huomioitava hahmo on Don Corleonen poika, Michael Corleone, josta tämä elokuva loppujen lopuksi kertoo. Al Pacino tekee hyvän suorituksen hahmona, joka pikkuhiljaa rappioituu ja muuttuu sotasankarista kylmäveriseksi hallitsijaksi. Pacino oli täysi tuntemattomuus vuonna 1972 ja tämä elokuva pisti hänet kartalle. En ala vertailla Pacinon ja Brandon suorituksia, koska ei ole vertailumahdollisuutta. Ne ovat kaksi eri hahmoa.
Pacino tekee hyvän suorituksen, mutta hän pääsee loistamaan vasta moraalisen muutoksen jälkeen kunnolla.
James Caan tekee myös hienon suorituksen kuumapäisenä, mutta hyväsydämisenä Michaelin isoveljenä Santino “Sonny” Corleonena. Aina kun hän on kuvassa, ilmapiiri on hieman huvittuneen vaivautunut, mutta jotkut tilanteet ovat erittäin vahvoja juuri hänen vuoksi.
Itse elokuvan juonta en ala selitellä, sillä kokemus on vahvempi jos tietää mahdollisimman vähän yksityiskohtia. Sen kuitenkin sanon, että juoni sijoittuu pitkälle aikavälille, on monitasoinen ja tarpeeksi tiivistunnelmainen, jotta katsoja ei tylsisty.
Visuaalisesti elokuva on aika karkea ja tökkivä, joten se on miinus. Tosin elokuva maksoi vain 8 miljoonaa.
Elokuvan kuuluisa tunnari on paikoillaan, tosin hiukan kasatun tuntoisesti, sillä tunnari tuntuu soivan vain yhdessä osiossa – ja sitä on siinä osiossa liikaa.
Loppujen lopuksi tämä elokuva on suorastaan ihmeellinen. On yleissivistystä nähdä tämä elokuva. Kakkosta ja kolmosta unohtamatta. Tämä eka osa on kaikkein juonipainotteisin ja tämä kannattaa katsoa monesti, sillä kaikki yksityiskohdat eivät aukea heti.
