Kun kuulin ensimmäistä kertaa, että kaikkien rakastamasta jouluklassikosta on tulossa jatko-osa olin heti hieman skeptinen koko projektia kohtaan. Miten muka niin ikoniselle ja näennäisesti suljetulle tarinalle voi minkäänlaista jatkoa tehdä, kun vielä ottaa huomioon miten ensimäinen osa päättyi. Ajan mittaan aloin kuitenkin lämmetä ajatukselle jatko-osasta, kun kuulin että se toteutetaan alkuperäiselle tyylille uskollisena. Joulun lähestyessä odotin siis muutakin kuin lahjoja, sukulointia ja jouluruokia.
Lumiukko ja lumikoira on edeltäjänsä tapaan käsin piirretty lyhytanimaatio, joka on lauluja lukuunottamatta kokonaan mykkä. Tarina lähtee käyntiin kymmeniä vuosia alkuperäisen lyhytelokuvan jälkeen, kun nimeltä mainitsematon poika äitinsä ja koiransa kanssa muuttavat asumaan uuteen taloon. Perheen koira on jo hyvin vanha ja pienen aikahypyn jälkeen nähdäänkin kuinka surun murtama poika laskee lemmikkinsä haudalle lelupallon. Aika vierähtää jälleen ja joulu tekee tuloaan, jolloin poika vahingossa löytää lattialautojen alta laatikon, joka sisältää hatun, kaulaliinan ja kuvan lumiukosta. Lunta sataa ja lumiukon lisäksi poika päättää rakentaa sen seuraksi myös pienen lumikoiran.
Loppu onkin suurilta osin hyvin samankaltainen alkuperäisen elokuvan kanssa. Lumiukko ja lumikoira heräävät henkiin ja ottavat pojan mukaan seikkailuun kohti lumiukkojuhlia. Tälläkin kertaa siis lennetään (tai kävellään ilmassa) laulun säestämänä. Lauluna kuullaan ”Light The Night” ja sen esittää Andy Burrows. Laulu on omaan mieleeni vaikka eroaakin hyvin paljon tutusta ja tunnetusta ”Walking in the airista” olemalla melkein jopa popahtava. Valitettavasti Suomen televisiossa esitetään kappaleen suomenkielistä versiota, mikä on ainakin omasta mielestäni kömpelösti sanoitettu.
Vaikka ”Lumiukko ja lumikoira” säilyttää edeltäjänsä tapaan synkeän lopun, on tässä elokuvassa siinä myös pieni valonpilkahdus mukana, joka varmasti sulattaa kaikkien katsojien sydämet.
Vaikka elokuva onkin hyvin samankaltainen edeltäjänsä kanssa on sitä silti ilo katsoa. Animaatio on kuin suoraan lastenkirjasta, musiikki tukee tapahtumia täydellisesti ja lumikoira on hemmetin suloinen. Alkuperäisen tasolle tämä ei kuitenkaan ihan ylety, mutta lähelle päästään.
