Vain laulajapoikia on revyymaailmaan sijoittuva kotimainen elokuva. Vaikka elokuvan tapahtumapaikkana on Punainen mylly -niminen teatteri, ei siitä ole ainesta edes Moulin Rougen (2001) karvalakkiversioksi. Tanssijattaret ovat kyllä nättejä ja asut suomifilmiin varsin rohkeita, mutta siihen revyytunnelma jääkin. Katsojat istuvat kuin kirkossa ja tanssiesitykset ovat kuin Kansallisbaletin harjoituksista. Laulujen sanat ovat Reino Helismaan käsialaa eikä sillä osa-alueella olekaan moittimista. Osa kuplettinumeroista on aidosti hauskoja.
Monimutkaisilla juonenkäänteillä ei katsojaa kiusata. Työhönsä keskittynyt poikamiestohtori ihastuu revyyn naistähteen ja isäukko ei innostu pojan naismausta. Noh, siinäpä se alkaa ollakin mitä juonesta voi kertoa paljastamatta liikaa. Laulusuorituksista vastaa pääasiallisesti aikansa iskelmätähti Henry Theel. Allekirjoittaneeseen ei Theelin karisma ole koskaan purrut. Sen sijaan Siiri Angerkoski ihastuttaa laulutaidoillaan. Hän pääsee jopa laulamaan lähes vakavasti Carmenin aariaa ainaisten huumorilaulujen sijaan. Miespääosan näyttelevä William Markus on lievästi sanottuna pökkelö. Esimerkiksi sivuosaan jätetty Lasse Pöysti olisi ollut huomattavasti parempi valinta päärooliin.
Elokuvan pahin kompastuskivi on revyyesitykset, jotka eivät vie juonta eteenpäin lainkaan. Kun leikkaajakin on ollut säästeliäs, näytetään esitykset kokonaan ja elokuvan kulku pysähtyy välillä useaksi minuutiksi. Vaikka kokonaisuus ei aivan toimi, löytyy elokuvasta mielenkiintoista antia ainakin kotimaisten elokuvien ystäville. Mainittakoon mm. yksi Suomi-filmien legendaarisista kohtauksista, jossa Henry Theel ja Siiri Angerkoski laulavat dueton. Theel laulaa korkealta kuin pikkutyttö ja Angerkoski matalalta kuin sumutorvi. Ainakin Theel laulaa osuutensa oikeasti. Hauskana yksityiskohtana voisi mainita vielä revyyn ranskalaisesityksen. Kulisseissa on “Etit-bar”. Suuren osan ajasta esirippu peittää e-kirjaimen ja katsojalle näytetään “tit-bar”. Voi olla sattumaakin, mutta sopisi myös Repe Helismaan huumorintajuun. Vain laulajapoikia -elokuvasta olisi ollut pienellä viilauksella ainesta parempaankin, mutta nyt laulattaa vain kahden tassun verran.
