Tämä sitten tulikin jo toisen kerran telkkarista. Ehkä 2000-luvun kuuluisimmaksi elokuvasarjaksi kohonnut TSH-trilogian ensimmäinen, kehuttu ja ylistetty osa. Kerran olin aikaisemmin katsonut ja nyt täytyi virkistää muistia. Pitivätkö kehut paikkaansa.
Juonen kaikki tuntevat ja se perustuu Tolkkienin mammuuttimaiseen kertomukseen. Ohjaajana on aiheestakin kehuttu Peter Jackson ja näyttelijäkaartti vilisee tähtiä. Oscareita on elokuvalle sadellut ja tuhansista lehdistä on sadellut vitosia. Se vain nuorta elokuvafriikkiä ihmetyttää, mistä ihmeestä tämä kaikki on peräisin?
Hyvä on, myönnetään ensin, että elokuva oli visuaalisesti ja ohjauksellisesti todella hienoa katsottavaa.Maisemat olivat upeita ja värit, varjot ja valaistukset toteutettu hyvällä maulla. Näyttelijöistäkin löytyi hyviä tapauksia, kuten Christopher Lee ja tässä tapauksessa Orlondo Bloom (harvinaista, mutta totta). Musiikki oli paikoin hienoa, mutta sitäkin on ehkä liiaksi kehuttu.
Sitten alkaakin elokuvan “unohdetut” miinukset, eli se, ettei elokuva jaksa oikeasti kiinnostaa, ellei ole aiheeseen ennemmin tutustunut. Henkilöiden esittely jää heikoksi, eikä edes hahmojen nimet jää mieleen. Elokuva ei luo toimivaa koukkua katsojien päänmenoksi, vaan se olettaa, että katsojat ovat tulleet valmiiksi kiinnostuneina. Myöskin niille, jotka eivät tiedä mitään, mutta haluaisivat vain katsoa, onko se hyvä, ei anneta mahdollisuutta.
Myöskin kerronnallisessa puolessa on jotain mätää. Kohtauksia ryöppyää eteen, ja logiikkakin pettää välillä. Elokuva vaatii kyllä aivojen käyttöä, joka ei tietenkään ole huono juttu, mutta jaksaako tarua, jota ei koe mielenkiintoiseksi ihastella melkein kolmen tunnin ajan? Ainakaan minun kohdallani se ei onnistunut.
Tarinan monimutkaisuus ja sen huono esitys koituu myös ohjauksen kohtaloksi, se kun ei pysty yksin viihdyttämään katsojaa.
Elokuvan teemoista tuskin kannattaa puhuakkaan, sillä tarinassa tärkeämpää on hahmot ja niiden seikkailuilla viihdyttäminen, ei mitään syvällisempää, ellei joku sitten sellaista ala keksiä. Siitä vaan, kolmessa tunnissa on paljon juttuja, joihin voi tarttua.
Elokuva on siis valitettavan kovasti yliarvostettu. Kriitikot ovat nähneet tässä vain nimekkään tekijäkaartin, komean ulkokuoren ja juonen monipuolisuuden, monet hahmot ja paljot tapahtumat, viisi asiaa, viisi tähteä, onko näin? Oscareita sataa, koska elokuvaan uhrattiin niin monta miljoonaa.
Vaikka elokuvasta ollaan kilvan takomassa uutta Star Warsia, tuntuu moinen ylistäminen leffan osalta jo liiallisuuksiin menneeltä yliarvostukselta. Eihän sellaista floppia saa tulla, johon on miljoonittain rahaa tuhlattu? Kriitikoiden mielipiteeseen lienee vaikuttanut myös se, ettei elokuvaa ole kuvattu Hollywoodissa, mutta tarkottaako sekään aina hyvää elokuvaa?
Kokonaisuutena valitettavan epäonnistunut teos niille, jotka haluavat vain nähdä elokuvan avoinmielin, ilman sen suurempaa mielenkiintoa puolesta tai vastaan. Ulkokuorikaan ei jaksa kolmea tuntia viihdyttää, mutta kerran katselee ja päättää sitten, oliko se niin hyvä sittenkään.
nimimerkki: Sano mitä sanot
