Hieno elokuva, joka on romanttinen olematta liian sokerinen. Sanovat sitä rakkaudeksi on se alkuperäinen versio myöhemmin tehdystä elokuvasta Unohtumaton rakkaus, joka mainittiin esimerkiksi Hanksin Tompan ja Ryanin Megin Uneton Seattlessa-pätkässä.
Michel Marne (Charles Boyer) on eräänlainen playboy, joka on matkalla laivalla New Yorkiin. Samaisella laivalla hän tapaa nokkelapuheisen Terry McKayn (Irene Dunne) ja viehätys on kiistämätöntä. Kumminkin huono puoli on se, että molemmat ovat kihloissa, omilla tahoillaan. He viettävät aikaa yhdessä, mutta sitten liian julkisuuden vuoksi päättävät mennä omille teilleen. Vaikka he yrittävät välttää toisiaan, ei se onnistu. Laiva pysähtyy saarelle, jossa Michelen isoäiti Janou (Maria Ouspenskaya) asuu ja hän vie Terryn tapaamaan tätä. Michelen ja Janoun suhde tekee heti vaikutuksen Terryyn ja myös Terry tekee vaikutuksen Janouhun. Terry ja Michel jatkavat matkaa New Yorkiin ja päättävät, että jos tuntevat samoin puolen vuoden päästä, he tapaavat Empire State Buildingin katolla. Molemmat jättävät kihlattunsa ja elävät omalla tahollaan. Terry työskentelee laulajana ja Michel menee ensimmäistä kertaa töihin. Kumminkin kun tulee aika tavata Empire State Buildingilla, auto törmää Terryyn ja Michel odottaa tätä turhaan. Terry rampautuu ja on liian ylpeä kertoakseen siitä.
Sanovat sitä rakkaudeksi on hieno rakkauselokuva, joka kannattaa katsoa jos pitää kyseisestä tyylilajista. Käsikirjoitus on hyvää ja paikoin dialogi nokkelaa. Irene Dunnen roolihahmo Terry on paikoin jopa hauska. Charles Boyer ja Irene Dunne ovat täysosuma rooleihin, en osaa kuvitella ketään muuta esittämään Micheleä ja Terryä. En ole nähnyt Cary Grantin ja Deborah Kerrin tähdittämää versiota, joten en voi vertailla tai sanoa mitään heidän tulkinnoistaan. Myös Maria Ouspenskaya tekee hienon, vaikkakin pienen roolin ja myös Ferike Boros tekee hauskan muutaman minuutin roolin Terryn vuokraemäntänä. Irene Dunne laulaa lurauttaa muutaman laulunkin ja niistä en oikein välittänyt. Dunnen ääni on hieman liian korkea (jos nyt se ei ollut dubattu) ja muutenkaan kipaleet eivät oikein uponneet, mutta menivät siinä sivussa. Sanovat sitä rakkaudeksi oli jopa Oscar-ehdolla muutamassa kategoriassa, mm. parhaasta naispääosasta (Irene Dunne), naissivuosasta (Maria Ouspenskaya), käsikirjoituksesta ja elokuvasta. Kumminkaan elokuva ei voittanut yhtään. Vaikken lauluosioista välitäkään, on Sanovat sitä rakkaudeksi hyvä elokuva, jonka seurassa viihtyy hyvin eikä pituuttakaan ole liikaa.
nimimerkki: LeffaPopcorn
