Saksalainen speedmetal pumppu Helloween on saanut kokea urallansa valtavasti vastoinkäymisiä. Niitä siivittivät jatkuvat jäsentenvaihdokset ja musiikilliset erimielisyydet. Suurin haloo nousi kun laulaja Michael Kiske korvattiin parin floppilevyn jälkeen aivan erilaisen lauluäänen omaavalla Andi Derisillä. Kaikki tästä vaihdoksesta eivät pitäneet. Ennakkoluulot kuitenkin hälvenivät suurella osalla melko nopeasti, kun Deriksen kaksi ensimäistä studiolevyä ”Master of the rings” (1994) ja ”The time of the oath” (1996) nostivatkin bändin takaisin urilleen. Uusi lähestymistapa kappaleiden kirjoittamiseen teki bändille vain hyvää.
Menestyksekkään maailmankiertueen aikana oli aika äänittää yhtyeen silloisen kokoonpanon ensimmäinen live-albumi. Se kuvattiin myös videolle, saaden tittelikseen High Live. Keikka kuvattiin Italian Milanossa. Se sisältää 16 kappaletta, jotka ovat pääosin Deriksen laulamilta albumeilta.
Keikka purkitettiin nippuun muutamalla kameralla ilman sen kummempia kikkailuja. Setin avausraitana kuullaan menevä ralli ”We burn”, joka onnistui sytyttämään yleisön valtavan hyvin mukaan jo alkumetreiltä lähtien. Asialinjalla mennään muutamalla biisillä, kunnes vaikeudet alkavat. On aika laulaa edellisen laulajan, oktaavi-ihme Michael Kisken laulamat ”Eagle fly free”, Dr. Stein ja ”Future world”. Deriksen karimaattisella laulu-äänelläkin on rajansa, ja täten hän ei vain pääse niin korkealle kuin Kiske. Homma menee väkisin vääntämiseksi, joka tekee bändin alkuaikojen hiteistäkin melko karseaa kuunneltavaa. Ruotuun kuitenkin palataan melko nopeasti, kun yhtyeen yksi raskaimmista biiseistä ”Before the war” pärähtää soimaan. Uskollisina seuraajina setissä kulkevat melodinen hitti ”Power” ja tasaisen mukava ”Where the rain grows”. Se pakollinen balladikin tulee akustisesti korviimme, ennen kuin huikea encore valtaa show´n viime minuutit. Pelkästään yhdellä kitaralla sovitettu ”In the middle of the heartbeat” hiljentää fanit muutamaksi minuutiksi.
Helloween on urallaan (27v.) tehnyt vain kolme live-albumia, mikä on surullisen vähän verrattuna muihin iäkkäisiin bändeihin. Tätä tavaraa jaksaisi ”elävänä” kuunnella enemmänkin. Pientä hienosäätöä kuitenkin voisi olla.
Keikka oli varsin onnistunut kokonaisuus ottaen huomioon pelkästään korvien kannalta. Kuva on melko sekavaa ja suttuista koko keikan ajan. Mitään silmillä seuraamisen arvoista kuvastoa ei todellakaan ole tarjolla. Show on yritetty jotenkin yksinkertaistaa musiikkivideomaisella tyylillä, mikä ei live-keikan katsomiseen vain sovellu. Korvat saavat kuitenkin mielekästä soitantaa muutamaa hutia lukuun ottamatta. Soitanta on selkokuuloista ja soundi sopivan raheaa.
Helloweenin kahta alkuperäisjäsentä avittaa varsin osaavat nimet. Uli Kusch kannuissa tekee varmaa työtä, ja näyttää viihtyvän roolissaan paremmin kuin hyvin. Soolokitaristi Roland Grapow hoitaa soolot nätisti ja saavuttaa yleisön ehkä kaikista parhaiten. Grapow hoitaa myös stemmat varsin lahjakkaasti. Heikoin lenkki on laulaja Deris, jonka kiertueen raastama ääni ei kanna perille asti ihan joka kohdassa.
Dvd-julkaisuun on lisätty muutaman minuutin pituinen arvostelu, jossa yhtyettä ylistetään yli äyriäiden. Ei niin hyvä veto.Vaikka heikko kuvasto ei toimikaan äänen kanssa yhteen, High live on viihdyttävä pläjäys bändin uskollisimmille faneille.
