Vaikka ihmepelastumisia on liiaksi asti, dramatiikan heimoneuvosto on ratkaisuissaan vaisu.

19.8.2012 14:03

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:The Hunger Games
Valmistusvuosi:2012
Pituus:142 min

Tyttö on liekeissä, mutta selväpäinen leffayleisö on sammumisen partaalla. Moni haukottelija taitaa miettiä, lähtikö tarkastamaan ilmiötä vain siksi, että lööpit rummuttivat tarpeeksi monta pohdintaa siitä, onko Jennifer Lawrence liian tukeva (voi herttileijaa!) Nälkäpelin nääntyneeseen pääosaan.

Nälkäpeliä katsoessa tuntuu siltä, että vanha kunnon Battle Royale on käännetty länsimaista leffailijaa (muka) enemmän miellyttävään ja samalla siloteltuun K13-muotoon. Kakkososaa kohti kulkevalta kultaiselta keskitieltä poiketaan vain sen verran, että jokainen voi halutessaan löytää sieltä kätkettyjä poliittisia tai muuten kantaa ottavia tarkoitusperiä. Juokse tai kuole -kasarileffan selviämissäntäilykin tulee mieleen: Schwarzeneggerin tympeä, mutta oikeutta janoava, Ben Richards on vain korvattu ajan henkeen sopivammalla nuorella neitosella. Sankaruus kuuluu kaikille. Tarina tulevaisuuden jaoteltusta maailmasta ja sen vyöhykkeiden välisestä Nälkäpeli-selviytymispelistä soljuu kyllä kivasti eteenpäin, mutta kohokohdatta. Vaikka ihmepelastumisia on liiaksi asti, dramatiikan heimoneuvosto on ratkaisuissaan vaisu.

Nuoret ja ilmeisen nosteessa olevat leffastarat tekevät parhaansa, mutta eihän se nannaa ole, kun ensin pitää roikkua kuoleman partaalla ja heti seuraavassa kohtauksessa olla taas meikattuna hyvännäköiseksi keskellä taisteluareenaksi muuntunutta metsää. Kaaoksen tuntu kärsii silottelusta. Eikä karikkokosketuksilta tunnetusti vältytä, kun jonkin puolittaisen rakkaustarinan tapaisen annetaan tilapäisohjastaa toimintapitoista pläjäystä. Nuorison tekemismeiningistä huolimatta konkari Woody Harrelson irvistelee leffan hienoimman roolisuorituksen viinapulloaan kilisyttävänä ex-mestarina. James Newton Howardin score soi ihan pätevästi dystooppisen Survivor-finaalin taustalla.

Visuaali-ilottelevainen Nälkäpeli ei ole ollenkaan hankala katsottava, vain auttamattoman tasapaksu, mutta hallitsevin tuntemus sen jäljiltä on ehdottomasti pettymys. Silloinkin kun Arcade Firen onnistunut lopputekstibiisi ohjastaa porukkaa ulos ja tyhjät popcorn-astiat kielivät siitä, ettei yleisöllä taida olla nälkä. Korkeintaan tyydyttämätön elokuvannälkä.

Arvosteltu: 19.08.2012

Lisää luettavaa