Michael Bayn ohjaama ja Jerry Bruckheimerin tuottama suurelokuva Pearl Harbor on monesti haukuttu teos. Haukkujen syitä löytyy monia, elokuvaa on muun muassa haukuttu mahtipontisuudesta, amerikkalaisuuden ylistämisestä, ylipituudesta, ja niin edelleen. Tämä arvostelu poikkeaa kyseisestä vastarinnasta, nimittäin itse pidän elokuvaa merkkiteoksena ja yhtenä 2000-luvun parhaimmista elokuvista, muun muassa siksi koska sen jokainen osa-alue on tehty huolella ja taidolla.
Elokuva kertoo kahdesta parhaasta kaveruksesta, Josh Hartnettin esittämästä Dannysta ja Ben Affleckin esittämästä Rafesta. Pojat ovat halunneet lentäjiksi pienestä pitäen ja nyt he toimivat taistelulentäjinä armeijassa. Mukana poikien seikkailussa pyörii kaunis Kate Beckinsale, joka esittää nuorta hoitajaa nimeltä Evelyn. Sivurooleissa nähdään muun muassa Cuba Gooding Jr. laivaston kokkina ja Alec Baldwin everstiluutnantti Doolittlen roolissa. Tarina sijoittuu toiseen maailmansotaan, aikaan jolloin japanilaiset hyökkäsivät Pearl Harboriin. Näillä eväillä alkaa kolmentunnin seikkailutarina ystävyydestä ja rakkaudesta.
Vaikka itse tarina sijoittuukin toiseen maailmansotaan, toimii kyseinen aihe kuitenkin lähinnä vain taustana tarinalle tosiystävyydestä ja rakkaudesta. Elokuva herättää monenlaisia ajatuksia ja tuo varmasti vanhemmille ihmisille paljon muistoja mieleen nuoruudesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi suunnattu vain vanhemmille henkilöille. Elokuva sopii lähinnä kenelle tahansa kyseisen elokuvan ikärajan ylittäville henkilöille. Michael Bayn luoma visuaalinen ilme on todella komeaa katseltavaa ja kun taustalla soi Hans Zimmerin kaunis musiikki, voi tippakin linssiin tipahtaa, etenkin kun tähän lisätään huolella kirjoitettu käsikirjoitus yhdestä koskettavimmista tarinoista aikoihin. Dialogikin toimii todella hyvin tarinan yhteydessä, etenkin kun näyttelijät tuovat dialogin ruudulle tunteella ja taidolla, vaikka toisista kohdista pieniä puutteita löytyykin. Bay on myös onnistuneesti kuvannut paniikin valtaan joutuneita henkilöitä ja tehnyt kohtauksista todella aidon tuntuisia. Täytyy myös mainita, että Bay osaa kuvata todella hienoja maisemakuvia ja niitäkin katsoja tulee saamaan runsain määrin.
Näyttelijät eivät välttämättä tee mitään mestarillisia roolisuorituksia, mutta eivät he huonostikaan näyttele. Elokuva ei itse asiassa edes vaadi parempaa näyttelytaitoa, koska se pyörii täysin sulavasti ja sujuvasti eteenpäin kyseisillä suorituksilla. Josh Hartnett näyttelee hieman itsestään epävarmaa olevaa nuorta lentäjää ja onnistuu roolissaan kohtuullisen hyvin, vaikka ehkä ihan hitusen enemmän olisi mies voinut keskittyä tuohon itsestään epävarma -osion näyttelemiseen. Joka tapauksessa, voin hyvillä mielin todeta, että mies näyttelee elokuvassa hyvin. Ben Affleck näyttelee hieman rohkeampaa henkilöä ja todella hyvää lentäjää. Mies näyttelee roolinsa myös hyvin, vaikkakin välillä hieman tylsähkösti, mutta onneksi näitä kohtia ei ole montaa. Kate Beckinsale näyttelee hoitajan roolinsa hyvin, koska hän osaa tehdä kyseisestä henkilöstä sopivan naisellisen ja täten tuo elokuvaan omalla naisellisella lämmöllään tietynlaista lisäloistoa. Sivurooleissa näyttelevät Cuba Gooding Jr. ja Alec Baldwin näyttelevät elokuvan täydellisyyttä täydentäen myös todellla hyvin ja tekevät molemmat todella aidontuntuiset roolisuoritukset. Voisin jopa sanoa, että molemmat tekevät paremmat suoritukset kuin yksikään elokuvan päänäyttelijöistä.
Se, mikä tekee tästä elokuvasta täyden viiden tähden teoksen on se, että elokuvan tunnelma säilyy katossa koko elokuvan pitkän, mutta lyhyeltä tuntuvan keston ajan. Kertaakaan ei tarvitse katsojan ajatella, että loppuisipa elokuva jo (jos kyseinen tyyli katsojaan puree). Kaikki palaset ovat juuri siellä missä niiden pitää olla; musiikki korostuu hienosti dramaattisimmissa kohdissa huippukohtiinsa ja näyttelijät pistävät parastaan tehdäkseen kohdista entistä toimivampia. Se, että elokuvassa muutamaan otteeseen Amerikan lippu vilahtaa liehuen ei todellakaan pilaa elokuvan tunnelmaa, kun sitä lippua ei nyt edes niin paljoa näytelty.
Elokuvaa voisin suositella etenkin draama –elokuvien ystäville ja muutenkin Bayn tuotannosta kiinnostuneille. Itse sotaelokuvien fanit eivät välttämättä pidä elokuvaa niinkään loistavana juuri sen takia, että kyseinen aihepiiri pyörii lähinnä vain taustalla, vaikka elokuva muutamia hienoja sotakohtauksia tarjoaakin.
