Mars. Joitakin päiviä ennen Halloweenia 2071. Rekka räjähtää ja päästää ilmoille tappavan viruksen. Maapallo on pelastettava ja pahis tuhoaseiden takana saatava kuriin – melkoisen palkkion hommasta saakin, jos siihen kehtaa ryhtyä ja vieläpä onnistuu. Bebop-avaruusaluksella Spike (Yamadera) ja hänen palkkionmetsästäjäryhmänsä tarvitsisivat rahaa, ja ovat muutenkin tylsistyneitä – tässäpä loistokeikka.
Sci-fi-äksöniä animena, hmm, ihan jännä yhdistelmä. Cowboy Bebophan on samannimiseen hittisarjaan pohjautuva leffa, ja monet jipot menevät takuulla ohi, kun tuota sarjaa ei ole nähnyt. Asetelmasta ja juonesta sain itse kiinni melko vaivatta vailla aikaisempaa tuntemusta, mutta hahmot jäivät tällä sipaisulla vielä etäisiksi.
Toteutus on kieltämättä ollut Watanaben porukalla handussa. Animaatio on sulavaa, piirrosjälki tyylikkään hillittyä mutta kuitenkin yksityiskohtaista. Näin tyylikkäällä jäljellä kiistämättä kelpaa katsoa, kuinka jengi mätkii ja paukkuu. Äänimaailmakin on yhtä yltäkylläinen, joskin näyttely vaihtelevaa tasoa. Alkuperäisellä japanilaisella ääniraidalla eläytyminen oli paikoitellen vaimeaa, mutta Ediä tulkinnut Tada on liiankin pirteä. Yoko Kannon letkeät, jatsisävytteiset kipaleet ovat taustalla varsin komeita.
Cowboy Bebop hukuttaa audiovisuaaliseen tulvaansa niin taitavasti, että katsoja melkein unohtaa juonen olevan epäkelpo. Käsikseltään pätkä on liian yksioikoinen ja yllätyksetön pitääkseen mielenkiintoa vireillä lähes kahta tuntia. Vaikka kerronta onkin etevää, tapahtumat naksahtelevat eteenpäin turhan vitkallisesti. Pääpahis jää pohjattomassa suruisuudessaan lopulta ilmeettömäksi.
Kävi jälleen niin, että se vitriinin herkullisimmalta näyttänyt leivos olikin sisältä mauton. Sääli. Sarjan nähneet katsovat leffan luonnollisesti täysin eri vinkkelistä, ja puolituntisina episodeina homma toimineekin viihdyttävämmin.
DVD on julkaisuna loistava. Kuva ja ääni ovat veitsenteräviä, ja ekstroja on muhkeasti. Mikäli omaa pramean kotiteatterisetin, filmiä on enemmän kuin hyvä käyttää pröystäilyyn.
