Reijon Mäen Vares on menestyksellä seikkailut kirjojen sivuilla, mutta siirto leffalle ei ollutkaan niin yksiselitteinen juttu. Ohkanen, ohkanen. Stadin ykkösjengi Jussi Salonojaa myöden oli ollut leffan teossa ainakin nimenä mukana, ja lopputuloksena on kliseekokoelma joka laahaa maailman leffojen perässä kolmen vuosikymmenen viiveellä. Hollywoodia ei saa vängälläkään istutettua yksi-yhteen -periaatteella Härmään. Ei vaikka suhteita ja vaikutteita saa lätäkön takaa imuroitua muutenkin kuin
kuulopuheissa.
Syyttävä sormen voi oikaista ohjaajaa ja tuottajaa kohti. Vaikka kuinka tekisi mieli ylistää Suomi-leffaa, niin nyt siihen ei ole aihetta. Tyylitaju ei riitä taiteilemaan komedian ja vakavasti otettavan rikoskomedian rajamailla. Mäkelän teoksista Häjyt vielä onnistui vaikeassa tehtävässä. Hehkilöohjaus, kässäri tai jokin mättää pahasti. Samuli Edelmann ja Minna Turunen ovat ainoita jotka kahlaavat onnistuneesti teoksen läpi.
Suomen mittakaavassa iso mediamylläkkä saattoi Vareksen kankaalle. Pettymys on suhteessa julkisuuteen. Aurinko paistaa ja sataa. Klikkejä, väkinäistä dialogia, osoitteleva pääroolien kuvaus… mitä vielä tarvitaan katsojan aliarvioimiseen. Periaatteena on katsoa ja ostaa Suomi-leffoja. Päätöstä pitää harkita tämän poppoon leffojen kohdalla.
