Club Dreadia voi tituleerata huoletta roskaleffaksi kenenkään siitä loukkaantumatta. Roskaleffalla tarkoitan tässä tapauksessa positiivista ilmaisua. Kieli poskella värkkäilty pläjäys käyttää hyväkseen häpeilemättä kauhuelokuvien kliseitä ja onnistuu siinä hauskasti. Mukana on myös väkivaltaa, huumoria, huumeita ja seksiä. Tätä leffaa ei kannata ottaa tosissaan, kyseessä on hupaisa roskaleffa. Kukkahattutätien kannattaa kiertää tämä kaukaa.
Etelä-Amerikkalaisella saarella sijaitsee jenkkinuorison lomanviettopaikka, jonka on perustanut ex-reggae -muusikko Coconut Pete (Bill Paxton). Hepun laulut ovat kertoneet aikoinaan vapaasta seksistä ja rennosta elämänmenosta. Heppu on muusikonuran jälkeen päätynyt perustamaan laulujensa mukaisen paratiisin. Lomailijoiden elämä koostuu lorvimisesta, allasbileistä, drinkeistä, hässimisestä. Saarelle putkahtaa jonkinsorttisessa inkahahmossa liikuskeleva sarjamurhaaja, joka alkaa viuhtomaan viidakkoveitsellä saaren työntekijöitä pois päiviltä. Syyttävä sormi osoittaa vuorotellen kaikkiin kun porukka yrittää selvittää murhaajaa.
Leffan takana on jenkkiläinen komediaryhmä Broken Lizard, joka pitäisi kai tietää (tai sitten ei). Kyllähän tämän tapainen huumori saa ottamaan kavereista selvää enemmänkin. Kaikki tuskin tästä huumorista pitää, mutta itsestäni kyseessä oli varsin hauska leffa. Vaikka kyseessä onkin komedia niin kauhuelementitkin on töräyttelyineen varsin onnistuneita.
