Vaikka leffa alittikin kaikki odotukseni, kokonaisuudessaan tarjolla on paremman puoliskon minituotanto, joka jakaa mielipiteitä niin hyvässä, kuin pahassa.

14.11.2011 10:47

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Assassination Games
Valmistusvuosi:2011
Pituus:101 min

Jean Claude Van Dammen vuoristoratamainen ura osoittaa pieniä elpymisen merkkejä. Pienen budjetin euroaction-kierteen keskellä mies on kiinnitetty uutukaiseen megatuotantoon Expendables 2. Muutenkin vuoden 2008 jälkeen Van Dammelta on tullut ihan kelpo tavaraa. Samasta miehestä ei kuitenkaan ole kysymys kuin 20 vuotta sitten. Lieneekö miehen ikä rajoittava tekijä siihen, että jalat pysyy maassa odotettua vähemmän, vai kokeileeko että hänet otettaisiin vakavammin näyttelijänä, kuin karatetähtenä? Näitä kysymyksiä herättää vain muutamalla valkokankaalla ennen videolevitykseen saapumistaan pyörinyt Assassination Games.

Vincent Brazil (Van Damme) on palkkamurhaaja, joka tappaa säälimättä rahasta. Roland Flint (Adkins) on taas entinen palkkamurhaaja joka lopetti uransa varastettuaan Interpolilta sievoisen summan rahaa, ja kun pahamaineinen Polo (Ivan Kaye) miehineen raiskasi ja pahoinpiteli tämän vaimon Annan (Bianca Bree). Karpaateilla rauhallista elämää viettäneen Flintin kostonhalu palaa, kun Polo vaputetaan vankilasta. Flintille tarjotaan miehestä keikkaa, ja hieman epäröiden hän ottaa sen kuitenkin vastaan, ilmaiseksi. Saman tarjouksen omalta työantajaltaan saa myös Brazil, ja näin miehillä on sama kohde, samassa paikassa, ja samaan aikaan. Keikka menee molempien osalta pieleen ja surmansa saa vain Brazilin nuolesta Polon veli Danzo (Mario Marian). Polo vannoo kostoa veljensä murhaajalle, ja palkkamurhaajilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa työskennellä tiiminä jotta Flint saisi kostonsa, ja Brazil rahansa. Ongelmia aiheuttavat myös Flintin perässä olevat likaiset Interpolin agentit, jotka haluavat rahansa takaisin, keinolla millä hyvänsä.

Elokuvan ympärillä pyörinyt huhumylly ei ottanut laantuakseen aluksi millään. Työnimellä Weapon kulkeneen projektin ohjauksesta piti vastata Russell Mulcahy (Highlander, Resident Evil 3), ja Flintin rooliin huhuttiin Steven Seagalia ja Vinnie Jonesia. Roolin peri lopulta nouseva tähti Scott Adkins. Huhuttiin myös että Van Damme olisi saanut kuvauksissa sydänkohtauksen, ja tuotanto oli vähällä loppua. Elokuvasta puhuttiin myös Van Dammen suurena comebackina isojen tähtien katraaseen. Lopulta ulos tuli vain tavallinen euro-trilleri, jonka budjetti ei päätä huimannut, ja sisältö oli melko tasaista peruskaavaa.

Alkuasetelmat olivat varsin mielenkiintoiset, mutta loppua kohden palattiin enemmän kliseiden, kuin yllättävien käänteiden pariin. Käsikirjoituksensa puolesta elokuva edustaa dialogeja, ajatuksia herättäviä hahmoja, flashbackeja ja muutamia juonenkäänteitä. Eli melko toimivasta mutta yllätyksettömästä kokonaisuudesta voidaan puhua.

Van Dammen hahmo on masentuneen ja väsyneen oloinen koko elokuvan ajan, ja pallo syötetään jo melko alussa energisemmälle Scott Adkinsille, kenen hahmo onkin eloisampi ja ketterämpi kuin mietteliään näköinen Belgian poika. Ehkäpä silti juuri tarkoituksella on Van Dammesta tehty näyttelemällä kypsempi ja ”kokeneempi” hahmo, ja täten mies haluaa silminnähden luovuttaa toimintatitteliänsä nuoremmalle mantelinperijälleen Adkinsille, ja keskittyy enemmän ilmeillä ja eleillä näyttelyyn. Adkins puolestaan hoitaa roolinsa suorasanaisesti, ja kerralla siistiin pakettiin henkisesti, sekä fyysisesti.

Toimintakohtauksia on juoneen nähden melko vähän, ja mitään erikoista eivät ne vähäisetkään tarjoa. Enemmän tilaa on jätetty juuri Adkinsille, Van Dammen seuratessa sivusta. Odottamani miesten välinen yhteenottokin kestää juuri sen 20 sekuntia, ja taistelukohtaukset ovat muutenkin minimissään. Mutta toimintakohtaukset tulevat juuri kun niitä odottaa, ja ihan mukava niitäkin oli katsella.

Elokuvan visuaalinen ilme oli positiivinen yllätys. Värimaailma on vanhanaikaisella tavalla ruskeahko, ja Romanian kaupunki Bukarest näyttää todella upealta vähän ”väritettynä”. Muutenkin vähäiset tehosteet olivat tehty juuri hillitysti ja liioittelematta. Musiikkimaailma on eurooppalaistyylinen ja suuret sävellykset on taka-alalla.

Vaikka leffa alittikin kaikki odotukseni, kokonaisuudessaan tarjolla on paremman puoliskon minituotanto, joka jakaa mielipiteitä niin hyvässä, kuin pahassa. Tämän tyyppisiä elokuvia kun tulee vähän kaikilta genren näyttelijöiltä silloin tällöin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Arvosteltu: 14.11.2011

Lisää luettavaa