Pieneen, gangstereiden hallitsemaan kylään Japanissa saapuu useita sekalaisia kulkijoita. Murhaavan tehokas ja naimisissa oleva ronin, kaksi geishaa, jotka janoavat kostoa ja sokea hieroja. Status quo järkkyy ja veri alkaa roiskahdella.
Tässä oli kerrassaan miellyttävä elokuva. Jo aikaisemmin kyvykkäänä elokuvaohjaajana kunnostautunut Takeshi Kitano tarttui samuraielokuvaan ja käsitteli aihetta tavalla, mikä yhdistää äärimmäistä vakavuutta värikkääseen myyttiin sokeasta miekkamiehestä. Tulos on tyylikäs ja hallittu elokuva.
Zatoichi alkaa hitaasti, mutta jo ensimmäisissä kohtauksissa ilmenee elokuvan luonne. Veri lentää hehtolitroina määrätietoisen synteettisen CGI-efektin avulla. Kaunis kuvaus yhdistettynä verkkaiseen leikkaukseen luo efektien kanssa vaikutelman myyttisestä Japanista, missä kaikki olivat sankareita, roistoja tai uhreja ilman yhtään välimuotoa. Tyylikkäitä kohtauksia, joiden skaala ulottuu traagisista koomisiin ja tiukoista keskusteluista räjähtäviin kaksintaisteluihin on lukuisia ja sivuhahmot ovat suurimmassa määrin enemmän pääosissa kuin Kitanon itsensä rauhallisesti tulkitsema Zatoichi.
Zatoichi ei kuitenkaan ole ongelmaton elokuva. Loppu tuntuu venyvän ja hajoavan kerronnassaan, vaikka sisältääkin todella hienoja kohtauksia ja elokuvan sävy vaihtelee runsaasti. Aluksi huvittava elokuva saa äkkiä hyvin synkeitä sävyjä loppuen hyvin synkeään sävyyn. Vaikka oikeus vaikuttaa voittavan, se ei ole kuin väliaikaista.
Hieno elokuva todellakin, mutta ei todellakaan Hollywood-hömpän turruttamille. Tämä elokuva vaatii tarkkaavaisuutta.
nimimerkki: Jurpo
