Peltirummun kertojana toimii Oskar Matzerath (David Bennent), kirjailija Günter Grassin kehittelemä hahmo. Oskaria ei voi kuvailla kovin tavalliseksi dudeksi, sillä hän pystyy särkemään äänellään lasia. Näin hän tekee, jos joku yrittää viedä häneltä hänen punavalkoisen leikkirumpunsa. Tai mikäli joku muuten vain uhkaa tätä kolmevuotiaana jääräpäisesti kasvamisen lopettanutta vekaraa. Ja maailmahan suorastaan uhkuu uhkia. Kuten Peltirummussa nähdään, Oskar syntyy ensimmäisen maailmansodan alla kärvistelevään Danzigiin. Oskarin äiti (Winkler) antaa sekä natsimieliselle miehelleen (Adorf) että vanhaa Puolaa tukevalle Jan-sedälle (Olbrychski). Ja Oskar tuntee ympäristönsä niin ärsyttäväksi, että päättää jäädä lapsen mittoihin. Siitä on oleva apua, sillä ihania pikkulapsia ei kukaan epäile mistään – saati oleta, että he ymmärtäisivät maailmaa aikuisten tavoin. Oskar määrää tahdin, tuli mitä tuli.
Kertojana nähtävä sveitsiläinen David Bennent on ensikertalaisenakin roolissaan aito ja kertakaikkisen ikimuistoinen. Bennent oli 12-vuotias, kun leffaa kuvattiin. On tuskin montakaan muuta henkilöä, joka olisi pystynyt näyttelemään sekä vastasyntynyttä, kolme-, kuusi- ja kuusitoistavuotiasta Oskaria. Työtä lienee helpottanut, että Bennentin oma isä nähdään leffassa Greffin roolissa. Yleisesti ottaen näyttelijät ovat vähintäänkin hyvää eurooppalaista keskitasoa. Kukaan ei näyttele turhan yli tai ali, vaan jokainen hoitaa hommansa leffan sävyyn sopivalla tavalla.
Elokuvan musiikki tukee Günter Grassin omintakeista, mutta tapahtuma-aikansa synkkyydestä ja päähenkilönsä kakaraimaisuudesta huolimatta huumoripitoista ja syvällistä tarinaa täydellisesti. Säveltäjä Maurice Jarre on onnistunut järjestämään nuottinsa siihen malliin, että Peltirummun soundtrack kuulostaa myös veisaavan vinoa huumoria.
Filkan esittelemä maailma on sen verran raisu, että muutamissa maissa leffalle on lyöty korkeamman ikärajan leima kylkeen. Seksi on animaalisen suoraviivaista, eikä sitä juuri peitellä. Mutta eipä Peltirummussa peitellä sotaankaan liittyvää toimintaa. Ohjaaja Schlöndorff antaa Igor Lutherin kameran näyttää Oskarin totuuden niin raadollisena kuin se katsojaa hänen mielestään parhaiten puhuttelee. Ja puhutteleehan se. Peltirumpu on kiistatta oivallisimpia sotakokemuksia, olkoonkin että sen kertojana toimii kuvitteellinen peltirumpali.
