Fingersmithin katsomisen jälkeen päätin siirtyä toisen Sarah Waters -filmatisoinnin ääreen. Kyseessä on Fingersmithin tapaan BBC:n tuottama minisarja Tipping the Velvet. Kirjaversiota en ole vielä käsiini saanut, joten en osaa lainkaan sanoa, kuinka hyvin filmiversio myötäilee kirjan tapahtumia. Oli miten oli, kyseinen sarja oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus.
Isänsä osteriravintolassa työskentelevä Nancy Astley on varsin tavallinen tyttö, joka elää pienessä merenrantapitäjässä 1800-luvun Englannissa. Nancylla on poikaystävä, josta hän ei kuitenkaan kamalasti pidä ja hänen isosiskonsa on samalla tytön paras ystävä. Kaikki muuttuu, kun Astleyn perhe lähtee katsomaan esitystä, jossa mukana on mieheksi pukeutunut nainen Kitty Butler. Nancy rakastuu naikkoseen sillä silmäyksellä ja monen mutkan kautta pääsee mukaan Kittyn showhun Lontooseen saakka. Naisten tunteet ovat molemminpuoliset, joten lemmenroihuahan siitä seuraa.
Kaikki näyttää menevän hyvin, kunnes Nancy lähtee käymään kotonaan vierailulla. Palattuaan hän löytää mielitettynsä kirjaimellisesti housut kintuissa erään miekkosen seurasta. Syvästi järkyttynyt ja syrämmensä särkenyt Nancy päätyy hortoilemaan Lontoon kaduille ja siitä jos jonkinlaiseen seikkailuun, mm. “hieman” perverssin rouvashenkilön seksiorjaksi.
Vaikka sarjan juoni kuulostaa päälisinpuolin varsin synkältä, jota se toki onkin, on huumori mukana yhtenä kantavista voimista. Ohjaajan ratkaisut ovat paikoin nerokkaita, mutta myös omituisuuksia löytyy. Itse ainakin ihmettelin suuresti kaverin hinkua käyttää typeriä nopeutusefektejä kohdissa, joissa niitä ei todellakaan olisi tarvinnut. Silti hymy oli herkässä etenkin toisessa jaksossa, joka on sarjan varmasti kepein ja hauskin.
Näyttelijät olivat minulle, jälleen kerran, uusia tuttavuuksia, jos mukaan ei lasketa Ashes to Ashes -sarjasta tuttua Keeley Hawesia sekä Fingersmithin pääroolia esittävää Sally Hawkinsia. Rachael Stirlingin suoritus vaikuttaa välillä jotenkin ylinäytellyltä, mutta loppua kohden sekin tasoittuu.
Jos tässä pisteitä ruvetaan jakamaan, niin tasapainoilen kolmen ja puolen sekä neljän tähden välimaastossa. Sarjasta jäi kuitenkin sen verran positiivinen fiilis, että annetaan nyt neljä.
