Haukuistaan huolimatta ensimmäinen Maissilapset oli ihan hyvä elokuva, joten heräsi mielenkiintoa myös elokuvan vielä haukutuimpiin jatko-osiin. Tämä nyt sitten sattui ensimmäisenä käteeni iki-ihanassa Anttilan alehyllyllä ja oli siis suorastaan pakko poimia tämä mukaan.
Gatlin-kylässä on juuri toivuttu lasten suorittamasta verilöylystä ja lapsia on adoptoitu ja huostaan otettu myös naapuri kylään. Lehtitoimittaja, joka aikoo tehdä jutun Gatlinnin tapauksesta matkustaa paikalle poikansa kanssa. Mutta kohta vanha usko vanhaan herraan laittaa lapset taas vauhtiin ja pian ruumiita tulee ykkösosaa huomattavasti enemmän ja kekseliämmin keinoin. Mukana on myös pienoinen romanssi ja esitetään myös arvailuja siitä, mistä lapsien käytös johtuu.
Elokuva oli täydellinen yllätys. Ykkösosan valoisuus oli poissa ja elokuva oli yllättävänkin sykkä. Lisäksi toinen juttu oli se, että elokuva pystyi oikeasti luomaan pelottavaa tunnelmaa, niin hieman ahdistavaa kuin pelottavaa. Käsikirjoitus on huomattavasti parempi kuin ykkösestä, mikä ei tietenkään ykkösosan mananneille mitään sano, mutta sanottakoon, että se on yksinkertaisesti hyvä, vaikka hieman sekava, mutta se ei tee siitä huonoa. Tästä syystä elokuvan voikin katsoa useamman kerran.
Elokuva ei juuri missään vaiheessa päästänyt tylsistymään, vaan menoa riitti kokoajan kiitettävästi. Hyvin viihdyttävä ja mielenkiintoinen elokuva loistaa myös siinä suhteessa, että näyttelijät ovat keskimääräistä parempia. Yhtään loistosuoritusta ei löydy, muta ihan OK:ta ja hyviä kyllä.
Vaikkakaan elokuva ei läheskään täydellinen ole, ei siinä ole kuin sattunnaisia pikkuvikoja, eikä niiden haittavaikutukset ole suuria, mutta sekin riippuu katsojasta itsestään, kuinka helposti antaa anteeksi pienoisen tunnelman lakastumisen hetkeksi, yhden epäuskottavan kohdan, typerän tehosteen, juonen hetkellisen tyhjänkäynnin tai yhden tarpeettoman keskustelun mukana olon? Itse en ole sitä kaikkein nipottavinta sorttia joten ummistan silmäni näin pieniltä virheiltä. Oikeastaan elokuvan ainoa iso virhe on liiankin onnellinen loppu. Synkällä ja jatkoa lupaavalla lopulla olisivat pisteet nousseet huimaan lukemaan. Mutta tärkeintähän on, että elokuvasta jäi muuten positiivinen fiilis.
Suosittelen kyllä tätä mainiota pätkää kaikille hyvän kauhuviihteen ystäville. Ja uskokaa nyt lopultakin, että maissilapset ei ole täysin turhanpäiväisiä elokuvia.
nimimerkki: Sano mitä sanot
