No tässä se nyt on, Coenin veljesten pitkään odotettu uutuuskeitos. Soppa on kyhätty käyttäen aineksina jotenkin walterhillmäistä actiontarinaa, vanhoja kunnon westernmaisemia ja ohjaajaveljesten tummaa, omaperäistä huumoria. Jos uutukaista pitäisi lähteä tyylillisesti vertaamaan Coenien omiin aiempiin leffoihin, voisi todeta, että ollaan lähellä ukkojen esikoispitkää, Blood Simpleä.
Mutta tällä kertaa mennään joka suhteessa pidemmälle. Sinällään yksinkertaisen tarinansa varjolla Hollywoodin ehdottomasti tasokkaimpiin kuuluvat elokuvantekijät sukeltavat syvälle ihmisen pahuuteen ja nykymaailman mielettömyyteen. Homma pyörähtää käyntiin, kun olemukseltaan ja näyttelytyyliltään hämmästyttävästi Nick Noltea muistuttavan Josh Brolinin metsästäjähahmo löytää aavikolta kuolleita huumekauppiaita ja kaksi miljoonaa dollaria käteisenä. Jääräpäinen ukko ei pitkään harkitse, vaan päättää pitää rahat itse. Tästähän seuraa konflikti, sillä alta aikayksikön hemmolla on perässään Javier Bardemin jäätävästi tulkitsema psykopaattimurhaaja.
Koko tylyn tarinan airueena toimii hieman liian vähän valkokangasaikaa saava Tommy Lee Jones, joka yrmyilee tuttuun tapaansa helvetin hyvin kolmannen polven sheriffinä. Vanhan miehen rauhalliset pohdiskelut ja tarinat luovat muuten rajuun ja armottomaan elokuvaan alakuloista, lopun tuntua heijastelevaa fiilistä ja vastakkainasettelua vanhan ja yksinkertaisemman sekä uuden, ahneuden ja hulluuden sokaiseman maailman välillä.
Ainoat miinuspuolet muuten niin tarkasti hiotussa elokuvassa ovat Woody Harrelsonin sinällään hauskan hahmon täydellinen turhuus sekä lopetuksen helppous ja epätyydyttävyys. Harrelson vetää roolinsa ihan perusvarmalla otteella ja on ok, mutta kun miestä seuraava sivujuonne on noin tarpeeton ja väkisinväännetyn oloinen, ei sitä hyväkään näyttelijä pelasta. Lopusta taas…, no. El Paso -kohtaus on vielä kutkuttavan tyylikäs ja lyö katsojaa kasvoille aivan armotta, mutta on pakko myöntää, että sitä seurannut, varsinainen lopetus jätti laihan maun suuhun. Vaan mitäs pienistä, tällaisenaankin No Country For Old Men on vaikuttava ja omaleimainen katsaus ihmisen ryssimään maailmaan, jota on paha enää lähteä pelastamaan.
