Ostin aikanaan DVD-boksin missä oli kolme Jack Nicholsonin elokuvaa: Chinatown, Kaksi Jakea ja Sydän karrella. Googlen mukaan Sydän karrella oli kepeä ja romanttinen komediaelokuva, joten kun aloitin elokuvan katsomisen, odotin aika lailla aivot narikkaan-viihdettä. Elokuva ei kuitenkaan täysin vastannut odotuksiani, joskaan tämähän ei aina ole huono asia…
Elokuvassa toimittaja Rachel Samstat (Meryl Streep) ja Mark Forman (Jack Nicholson) tapaavat toisensa, rakastuvat nopeasti, menevät naimisiin ja heille siunaantuu lapsia. Jonkin aikaa Rachel kokee elävänsä unelmaelämää, mutta sitten alkaa epäillä, onko Mark ollut hänelle täysin uskollinen…
Sydän karrella on mielestäni, komediadraamaksi profiloitumisestaan huolimatta, kaiken kaikkiaan varsin synkkä elokuva, vaikka huumoria paljon elokuvassa onkin. Elokuvassa Rachel saa kerta toisensa jälkeen pettyä miehensä Markin huonoon käytökseen ja uskottomuuteen, joka lupauksistaan huolimatta palaa huonoihin tapoihinsa. Yllätyin siis, miten elokuva olikin syvällisempi kuin luulin.
Meryl Streep tekee erinomaisen roolisuorituksen järkevänä mutta tunteellisena Rachelina, joka haluaa vain onnellisen elämän mielekkään toimittajan työn ja avioliiton kera. Streep onnistuu välittämään sekä haavoittuvaisuutta että sisäistä vahvuutta hahmoonsa, niin että Rachel on, kuten nykyään mielellään sanotaan, selvästi ”strong independent woman”. Streepin hahmosta on helppo pitää ja tästä aistii lämminhenkisyyden ja kiltteyden, mutta ei ole silti mikään alistuva ovimatto vaan pitää myös puoliaan. Elokuvassa Rachel kasvaakin miestään enemmän, kun Rachel oppii elokuvan edetessä entistä paremmin pitämään puoliaan ja lopulta päättää, että hän ansaitsee onnellisen elämän ihmisten kanssa, joihin hän voi luottaa. Samaistun tähän myös henkilökohtaisesti, minkä myötä Streepin loistava roolisuoritus saa minulta myös lisää tunnearvoa. Streep ei ylikorosta hahmonsa kilttiä puolta, eikä myöskään tämän vahvaa puolta, vaan kauniisti ja sopivan rauhallisesti näyttelee hahmoaan kaikissa kohtauksissaan.
Jack Nicholson tekee myös hyvää työtä elokuvassa, ja hänen hahmonsa herätti ainakin minussa paljon inhon ja vastenmielisyyden tunteita, mikä uskoakseni onkin hänen hahmonsa tarkoitus. Nicholson hahmosta Markista minulle jäi sellainen tulkinta, että jollain tasolla tämä haluaisi olla vaimolleen uskollinen, mutta oma heikko luonne ja päättäväisyyden puute pettää tämän. Ja että Mark yrittää ajatella muitakin ihmisiä, mutta käytännössä on niin sekaisin, että pystyy ajattelemaan vain itseään ja on röyhkeästä käytöksestään huolimatta pohjimmiltaan heikko ihminen. Kuitenkin ajoittain Nicholson sortuu minusta ylinäyttelyyn elokuvassa, koska joissain kohtauksissa tämän hahmo käyttäytyy hullummin kuin olisi ollut tarpeen ja hullu käytös tuntuu enemmän vitsiltä kuin oikealta ihmiseltä. Pidän tätä ajoittaista ylinäyttelemistä muutenkin Nicholsonin isoimpana heikkoutena näyttelijänä ja pääsyynä, miksi Nicholson on mielestäni aavistuksen verran yliarvostettu näyttelijänä, vaikka hyvä onkin. Muut näyttelijät elokuvassa tekevät myös kelvollista työtä, mutta erityisesti elokuva keskittyy vain Meryl Streepin ja Jack Nicholsonin, varsinkin Meryl Streepin, hahmoihin.
Sydän karrella on mielestäni siis oikein hyvä elokuva, joka erityisesti Meryl Streepin hahmoa käsittelee loistavasti. Silti uskon, että elokuva olisi voinut olla vielä parempi, jos Jack Nicholson olisi näytellyt vähän hillitymmin ja tietyistä kohtauksista huumori olisi jätetty pois. Huumori sopii tähän elokuvaan hyvin, mutta en pitänyt siitä, että joihinkin vakavampiin kohtauksiin oli laitettu väkisin huumoria. Kaiken kaikkiaan kuitenkin pidin elokuvasta paljon, ja suosittelen sitä draamaelokuvien ystäville.
