Sofi joutuu muuttamaan kaupungista maalle. Samalla joutuu hän luopumaan lupaavasta poikaystävästä ja ystävätkin jäävät. Sofi asuu äitinsä Monan ja puol-faija Kentan kanssa. Sofi ei tietenkään tule toimeen Kentan kanssa ja hän kyseenalaistaa suhteensa äitiinsä tämän takia. Tuleva vauva ei helpota asiaa. Ja sitten se varsinainen juoni. Mikäli se nyt on juoni, on se aika sekava ja typerä. Sofin ja jonkun toisen tytön välillä on kai joku yhteys. Sitten mukana on joku ihmeen kissa, jolle toinen tyttö lähettää kirjeitä ja… Turha tuota on enempää puida, sillä siitä ei tulisi mitään järkevää.
Taas jälleen olemattomia näyttelijöitä, joista ei kannata liiaksi puhua, sillä siitä tulisi vain turhaa haukkumista ja ruikuttamista. Kadulta bongattuja amatöörejä taitatvat olla koko sakki, paitsi Sofin äiti Mona, joka taitaa olla ihan “Oikea näyttelijä”. Vaikea kuvitella…
Elokuvassa on tainnut olla kaksi käsikirjoittajaa, jotka eivät koskaan työskennelleet yhdessä. Sen verran leffan rakenne vaihtelee kesken elokuvan, epätasaisin väkiajoin. Elokuvan perheen sisäiset ongelmat ovat niin silkkaa Holly-hutun kopiointia, että ihan itkettää. Varsinkin loppu on niin ennalta-arvattava, että tuntuu kuin sen olisi ainakin kerran ennenkin nähnyt.
Elokuvan ohjaajalla olisi varaa ohjata parempaa, mutta ne pienetkin taidot voivat jäädä vielä surkeamman kässärin jalkoihin. Vaikka hahmojen ohjaus on mennyt pahasti metsään, on onnistuttu luomaan muutamien minuuttien ajaksi kohtuuhyvä ns. ohjauksen hetki, vai miten sen sanoisi? Mutta tuo ei voi mitenkään nostaa leffan pisteitä.
Kokonaisuudessaan Kissakirjeet on surkea elokuva vailla minkäänlaisia taiteellisia tai viihteellisiä arvoja. Tätä en suosittele kenellekään. Ei tästä paljon muuta voi sanoa.
nimimerkki: Scarface
