Ranskalainen taikuri Georges Méliès oli nähnyt ensimmäiset “liikkuvat kuvat” jo 1895 ja oli nopeasti ymmärtänyt laitteen tarinankerronnalliset mahdollisuudet. Tuotteliaisuudestaan huolimatta hän kuoli köyhänä, mutta hänen antiaan elokuvataiteelle ei kukaan ole ylittänyt hänen jälkeensä. Tutkinnassa oleva 1902 valmistunut kuvaus matkasta Kuuhun on ehkä ensimmäinen sovitettu elokuva koskaan ja sen lisäksi se on ensimmäinen puhdas fiktioelokuva. Mukana on myös erikoistehosteita, tietoisia tyylivalintoja ja nautinnollisen arkaainen ulkoasu yli sadan vuoden päästä tarkasteltuna.
Joukko keskiaikaisilta suippolakivelhoilta näyttäviä astronomeja tekee siis matkan Kuuhun. Matka tehdään tykin ampumalla kranaatilla ja perillä matkalaiset joutuvat vaikeuksiin Kuun asukkaiden kanssa, mutta onnistuvat pudottautumaan Kuusta takaisin maan pinnalle. Yksinkertainen tarina ja yksinkertainen toteutus ei kuitenkaan peitä todellisuutta alleen: vain mielipuoli pystyy keksimään jotain tällaista ja vain nero pystyy toteuttamaan sen. Georges Méliès tekee ne molemmat ja liehuvin lipuin.
Teknisesti Georges Mélièsin elokuva on äärimmäisen karkea, mutta koska käytännössä kaikki elokuvan kerronnan aakkoset olivat vielä keksimättä on elokuva katseltava oman aikakautensa piiristä. Sieltä katsottuna huomaa Mélièsin villin nerokkuuden.
Lähes kaikissa genreissä ja aligenreissä [I]Matka kuuhun[/I] on ensimmäinen ja kaikkien toimintaspektaakkelien välkkeen sokaisemana on syytä vilkaista historiaan ja nähdä kuinka tarvittiin vain yksi ranskalainen taikuri keksimään että elokuva voi esittää jotain muutakin kuin latteaa todellisuutta. Myönnettäköön että kolme tähteä tulee silkasta edelläkävijän oikeudesta, mutta todellisuutta ei pidä kiistää.
