Vaikka Neiti Marplen edesottamukset ITV:n kolmella tuoreimmalla kaudella (2004-2008) tuntuvat lähestyvän tasoltaan nollaa pistettä, niin Kohti nollapistettä, kolmoskauden neljäs jakso, menee perusbrittiläisellä peruskeskiverrolla linjalla sen verran perussujuvasti, ettei jo tutuksi käynyt Ympätäänpä Marple toisten stooreihin -linja pääse häiritsemään. Vaisuin osa on silti kruunuksi aiottu lopetus.
Superintendent Battle, yksi Christien harvinaisimmista kirjahahmoista, saa nyt kunnian väistyä iki-innokkaan etsivämummon tieltä. Meno on sen sijaan tuttuaputtua Agathaa: Tressilianin kartanolla pidetään hienostuneet pirskeet, porvariston kokoontumisessa joku sanoo pari sanasta liikaa, rakkaudenvoimassa havaitaan kummia säröjä ja lopulta Marple kokoaa palaset yhteen hymyillen viattomasti teekuppinsa takaa. Julian Sands tekee karismaattisimman roolin pippaloissa.
Kohti nollapistettä voisi ilman lopun onnahteluja ja heiveröisiä päätelmiä (Iso A sortui laajassa tuotannossaan niihinkin, tämä telkkuversiointi vielä useammin) olla kolmen tahi kolmen ja puolen tähdykän viihdettä, mutta loppu uiskentelee sen verran syvän rikosmeren ylitse, että ihan hirvittää. Hirvitystä aiheuttavat myös leffan klipit Wimbledonin huipputenniksestä.
PS. Ilouutisena todettakoon, että mielipiteitä kahtia jakanut supermummo McEwan on ilmoittautunut vetäytyvänsä Marplen osasta ja hänelle etsitään seuraajaa. Tämä tietänee mahdollista muutosta koko yleistuotannon laatuun. Ehkä… toivottavasti.
