Extremeduudsoneiden maailmanvalloitus jatkuu seuraavaksi Seinäjoen ihmeiden ikiomalla leffalla, jonka maailman ensi-ilta tuli sitten nähtyä Veljekset Keskisen Miljoona Drive-in:issä, Töysän Tuurissa. Päällimmäisenä leffasta jäi mieleen se, että on aina hienoa nähdä, kuinka edes joku joskus uskaltaa yrittää jotain repäisevämpää täällä pysähtyneisyyden tilaan jääneessä Kekkoslovakiassa. Mutta Herra meitä armahtakoon, jos kaikki suomalaiset tulevaisuudessa määritellään ulkomailla Dudesons-leffan perusteella.
The Dudesons movie ei oikeastaan ole elokuva sanan varsinaisessa merkityksessä, enemmänkin kyseessä on vajaa 80-minuuttinen montaasi poikien viime vuosien hurjista tempuista, Jackassin, Dirty Sanchezin ja yleensäkin modernin tositeeveen formaattiin sovitettu, enemmän tai vähemmän dokumentti poikien villistä elämäntavasta. Dudesons moviessa Duudsoneiden elämän täyttää kaikenlainen, luita ja lihaksia enemmän tai vähemmän ruhjova koheltaminen (jota teidän lapsukaisten siellä kotosalla ei sitten ihan kannata matkia, kuten Duudsonit asiallisesti muistuttavatkin heti ennen alkutekstejä). Kaikenlaista tuhoisaa ja välillä hieman ilkeämielistäkin harrastetaan ja se, miten paljon tämä viihdyttää on kokonaan kiinni katsojasta itsestään, tarkalleen sanoen siitä, millä asenteella poikien harjoittamaan viihteeseen suhtautuu, Duudsonit kun osaavat lahjakkaasti jakaa yleisön mielipiteet. Olkaa varoitettuja: Dudesons moviessa mm. työnnetään kivekset hiirenloukkuun ja leikitään hippaa moottorisahan kanssa. Eikä siinä todellakaan kaikki.
Duudsoneiden elämään tuntuu kuuluvan kaikenlainen junttihuumori linjalta pissa-kakka-alastomuus. Äijät eivät jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta esitellä perseitään tai tarvittaessa koko kroppiaan paljaina ja elokuvan kohokohtiin kuuluu mm. kohtaus jossa Jarppi p*skantaa naapurin postilaatikkoon. Lienee sanomattakin selvää, että (poikien Mr. Hitleriksi nimeämän) naapurin reaktio on näkemisen arvoinen. Suurimman osan piloista ja koheltamisesta pojat onneksi suuntaavat vain itseään vastaan ja yleensäkin elokuva on aika kevyttä katsottavaa, siitä kiitos Duudsoneiden erinomaiselle itseironian tajulle, joka ilmenee hyvin jo Jarpin elokuvan alussa tekemästä alkujuonnosta. Varsinainen shokkimateriaali, tunnetuimpana ehkä HP:n katkenneen jalan operointi mopolla järveen tehdyn surmansyöksyn jälkeen, jää vähiin.
The Dudesons movie olisi kaiken kaikkiaan muuten hyvin viihdyttävä paketti teinimäistä sikailua, sellainen kolmen pisteen arvoinen, mutta yksi seikka valitettavasti rokottaa elokuvan arvosanaa roimasti. Ja se on Duudsoneiden melkein käsittämätön tapa kierrättää elokuvaansa runsaasti matskua poikien aiemmista TV-sarjoista. Helposti vähintään puolet elokuvan sisällöstä on materiaalia joka on aiemmin tullut tutuksi Nelosella pyörineistä Duudsoneiden maailmankiertueista ja Duudsoni-elämää TV-sarjasta. Ehkä tällä ei ole niin väliä ulkomailla, minne leffa jo englanninkielisyydestäänkin päätellen on suunnattu, koska on erittäin epätodennäköistä, että Duudsoneista ollaan ulkomailla vielä niin kauhean tietoisia, mutta täällä Suomen leveysasteilla, missä Duudsonit on tunnettu jo muutamia vuosia, kyseessä on kuitenkin selkeä miinus. Uutta materiaalia on toki, mm. kohtauksia Duudsoneiden vierailusta CKY- ja Jackass-tähti Bam Margeran omassa ohjelmassa, mutta harmittavasti varsinkin ulkomailla kuvattua matskua näytetään aika vähän.
The Dudesons movie osoittautui yllättävän hankalaksi pisteyttää. Siitä toisaalta haluaisi pitää enemmänkin, ihan jo poikien hurtin huumorintajun ja yritteliäisyyden takia, mutta toisaalta… Ollaanpa nyt realistisia. Ei tämä mikään Citizen Kane ole ja uuden materiaalin vähyys, vain puolet vajaat 80-minuuttisen elokuvan kestosta, on moka, jota ei voi vain katsoa sormien läpi. Pisteytänkin tämän nyt sillä tavalla, että annan perusarvosanaksi kaksi pistettä. Siitä eteenpäin homma on kiinni katsojasta itsestään. Jos on oikein armoton Duudsonit-fani, eikä vaivaudu uuden materiaalin vähyydestä, voi arvosanan huoletta nostaa kolmeen pisteeseen. Kaikissa muissa tapauksissa perusarvosana jää voimaan ja katsoja itse vetäköön johtopäätöksensä leffan sisällöstä ja viihdearvosta, siihen perustuen mitä nyt sattuu Duudsonien tyylistä ja huumorista tykkäämään. Se kun ei tässä elokuvassa ole muuttunut miksikään TV-sarjoihin verrattuna.
nimimerkki: JAMO
