Hurmaava joukkoitsemurha on Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin perustuva, Ere Kokkosen ohjaama elokuva vuodelta 2000.
Onni Rellonen ( Tom Pöysti ) on tavallinen suomalainen liikemies, joka kokee niin ilon kuin surun hetkiäkin. Eräänä päivänä hän kuitenkin tuntee itsensä surkeaksi ihmiseksi; vaimo otti avioeron, eikä liike-elämässäkään mene hyvin. Niinpä Onni Rellonen päättää masentuneena tehdä itsemurhan ja ryhtyy etsimään toimenpiteelleen mahdollisimman rauhallista paikkaa päätyen siten läheiseen heinälatoon. Mutta mitä Rellonen huomaakaan kauhukseen: ladossa on joku muu, ja vieläpä hirttämässä itseään. Kyseinen henkilö on eversti Hermanni Kemppainen ( Heikki Kinnunen ), johon Rellonen tutustuu estämällä tämän itsemurha-aikeet. Yhdessä Onni ja Hermanni päättävät laittaa lehteen ilmoituksen, jossa kutsutaan itsemurhaa havittelevia suomalaisia yhteiseen kokoukseen. Sitten hankitaan vielä bussi ja lähdetään elämän viimeiselle ajelulle aina kotimaasta ulkomaille. Vaikka linja-auto on täynnä itsemurhaa havittelevia elämän murjomia henkilöitä, pysyy tunnelma koreana ja kaikilla on hauskaa yhdessä jakaa elämänsä ilot ja surut toistensa kanssa.
Ere Kokkonen on hienosti siirtänyt Paasilinnan romaanin elokuvaksi ja luonut sopivasti sekä koskettavan että humoristisen tarinan, missä on vakava sanoma ja ajankohtainen juoni itsemurhasta. Elokuvan tapahtumat nähdään pääosin Rellosen ja eversti Kemppaisen näkökulmista, mutta myös muihin henkilöhahmoihin osataan syventyä riittävän paljon. Hurmaava joukkoitsemurha saattaa ainakin nimensä perusteella kuulostaa hieman liian dramaattiselta komediaksi ja herättää varmasti paljon kysymyksiä siitä, että onko kyseessä oikeasti hauska, vai vakava elokuva. Mielestäni elokuva on hyvinkin hauska sisältäen paljon korneja letkautuksia, mutta myös ihmishahmojen koskettavien elämäntarinoiden kautta on helppo tuntea itsemurhalaisia kohtaan myötätuntoa ja nauttia elokuvasta myös draamana. Hurmaava joukkoitsemurha ei missään nimessä yritä saada katsojaa itkemään, vaan osoittaa pienellä melodramaattisuudellaan sen, että elämä on sentään elämisen arvoista.
Kyse on toki siitä, mitä katsoja elokuvalta odottaa. Siksi onkin hyvä sanoa etukäteen, että kyseessä ei ole mitenkään irstas ja väkisin tehty komedia, mutta ei myöskään mikään nyyhkyleffa, missä pitäisi itkeä. Elokuva on hyvällä näyttelijäkaartilla varustettu ( mm. Juha Veijonen, Santeri Kinnunen ja Antti Litja ), niin draaman kuin vielä enemmän komediankin aineksia onnistuneesti yhteen kokoava satiiri. Aihe itsemurhasta ja sen seurauksista on ollut ajankohtainen jo pitkään, ja pelottavinta on, että kyseinen vakava aihe muuttuu vähitellen yhä ajankohtaisemmaksi itsemurhien lisääntyessä nuorten ja aikuisten keskuudessa. Elokuvan käsikirjoitus antaa kaikille näyttelijöille osoittaa sopivin määrin omat kykynsä, ja henkilöiden väliset suhteet kehittyvät pitkin elokuvaa. Jokainen elokuvan hahmoista on omanlaisensa persoona tuoden elokuvaan monipuolisempaa sävyä, mikä tekee siitä vielä kiinnostavampaa katseltavaa.
Suosittelen ennen elokuvan katsomista lukemaan Arto Paasilinnan vuonna 1990 julkaistun romaanin, koska tällöin tarinakin on helpompi ymmärtää ja elokuvasta on hauska etsiä eroavaisuuksia kirjaan aina henkilöistä tapahtumiin, ja kirjan avulla voi saada vastauksia moniin elokuvassa muuten askarruttaviin kysymyksiin.
Yhteenvetona Hurmaava joukkoitsemurha on upea kokonaisuus, missä on huumoria, draamaa, satiiria sekä ajankohtainen ja hyvä juoni. Suosittelen elokuvan katsomista, koska se saa aikaan paljon tunteita ja osaa muokata vakavastakin aiheesta huumoria. Loppukohtaus on yllättävä ja mieleenpainuva. Elokuva säilyttää mielenkiinnon loppuun asti, vaikka saattaa lähes kaksituntisen kestonsa vuoksi tuntua joidenkin mielestä hieman liian pitkältä. Tuskin kukaan muu on pitkään aikaan käsitellyt itsemurhaa yhtä rehellisesti kuin Arto Paasilinna ja Ere Kokkonen luodessaan Hurmaavasta joukkoitsemurhasta mitä mainioimman draamakomedian pitkään aikaan.
