Leffan keskeinen persoona, Antero Rousku (Kari-Pekka Toivonen) tekee pientä kirjanpidon ulkopuolista kauppaa Jylhäkorven (Vesa Vierikko) kanssa. Raninen (Aku Hirviniemi) on Rouskun työtoveri varastossa ja Karita (Minttu Mustakallio) työskentelee myynnissä. Kaupan omistaa Kataja (Esko Salminen) ja sitä hallinnoi nimettömäksi jäänyt päällikkö (Juha Muje).
Tragikomedia on jotenkin suomalainen genre ja nyt tarkkailun alla oleva [I]Varasto[/I] on juuri sitä. Sen päähenkilö on epämääräinen antisankari elämän kulisseissa jonka rehellisyys on aika mitätön. Työpaikan yhteisö on laiska ja sitä hallinnoivat tahot yrittävät pitää mielenterveytensä kasassa. Dialogi on siis karua, huumori tummaa ja juoni maistuu työläisrealismilta. Aiheet joita leffa käsittelee ovat vakavia, mutta ne esitetään asianmukaisen kevyellä otteella.
Kari-Pekka Toivonen leffan keskipisteenä on tyypillinen suomalainen jermu joka paiskoo töitä laiskasti ja auktoriteettia salaa pilkaten. Lisäksi hänen päämääränsä olemassaolossaan tuntuu olevan kaiken mahdollisen muutoksen välttely. Aku Hirviniemi vähemmän nokkelana Ranisena on elokuvan epäonninen väliinputoaja. Minttu Mustakallio viehkeänä Karitana on päättänyt kesyttää varastossa lymyilevän piiloanarkistin ja myös saa aika lujan otteen em. piiloanarkistin kepeksistä. Pääroolien kolmikko toimii mainiosti rooleissaan, mutta he ovat kuitenkin pelkkiä vetureita hienolle sivuhahmojen komppanialle.
Vesa Vierikko aloittaa värikkäiden sivuhahmojen marssin ja Jylhäkorpi on vanha kommunisti. Pysähtyneisyyden ajan velmu partanaama joka osaa suostuttelun ja omaa muutamia hyviä havaintoja todellisuuden luonteesta. Juha Muje yrittää pitää mielenterveytensä kasassa ja Esko Salminen on firman arvovaltainen omistaja joka aloitti erittäin vähällä ja pitää sen tähden tarkkaa silmää toiminnasta. Ykä (Jope Ruonansuu) on uusi työntekijä jonka status elävänä tai kuolleena on kyseenalainen. Voipa sitä myös boingata kirjaimellisesti suuren Vesa-Matti Loirin panomies Mynttisenä.
Lyhyesti sanoen [I]Varasto[/I] on tragikomedian keinoin kerrottua työläisrealismia. se kertoo yhteiskunnan näkymättömien vaikuttajien olemassaolon dilemmasta osoittelematta tai pilkkaamatta. Nämä antisankarit hoitavat itse sen pilkkaamisen. Ohjaaja Taru Mäkelä ja käsikirjoittaja Veli-Pekka Hänninen osaavat työnsä ja luovat pienen mittakaavan klassikon. Tämä ei ole mikään suuri mestariteos elokuvan historiassa, mutta joka tapauksessa se on miellyttävä ja jopa optimistinen teos.
