Bud Spencer on entinen amerikkalaisen jalkapallon tähti, Bulldozer. Nykyisin Bulldozer viettää leppoisaa elämää kalastuspaatillaan. Ikävin asia on armeijan palveluksessa olevat jenkit, jotka vääntävät kättä iltaisin Bulldozerin kantapaikassa. Bulldozerille tarjotaan valmennuskeikkaa. Valmennettavina olisi joukko saamattomia nuoria miehiä, jotka haluaisivat voittaa amerikkalaisessa jalkapallossa jenkkien laivaston miehet. Tyypillisten alkuvastustelujen jälkeen Bulldozer lopulta suostuu.
Bud Spencerin iso koko toimi selvästi innoittajana Hyttynen-elokuvan tekemiselle. Spencerillä ei ole tällä kertaa apurinaan Terence Hilliä ja maisemat ovat kaukana villistä lännestä. Spencerillä on kuitenkin karismaa sen verran, että pystyy yksin kannattelemaan elokuvaa. Huumori lähtee siitä, kun Spencer moksii toisia päin näköä, Spencer syö hirveän määrän ruokaa ja Spencer lyö niin kovaa oven kiinni, että rakennus luhistuu kasaan. Spencerin fyysinen koko ja tyyli tehdä huumoria sopivat täydellisesti amerikkalaisen jalkapallon maailmaan.
Elokuva on varmasti monen mielestä täysin surkea. Pläjäyksen näyttelijät Spenceriä lukuun ottamatta ovat pahuksen surkeita ja vanhentuneet tehosteet tahattoman koomisia. Draamaakin on yritetty ujuttaa sekaan, mutta se jää hyvin pinnalliselle tasolle. Ennalta-arvattava filmi kertoo loppuen lopuksi hyvin vähän itse urheilusta, mikä ei nyt pahemmin haittaa. Kliseitä on mukana suuri annos, mutta tarkemmin ajateltuna ne kaikki eivät vielä 1970-luvun lopulla olleet kliseitä. Mukana on varsin iskeviä kohtauksia ja armottoman tyhmien vitsien toistaminen tuo hymyn huulille. Monessa kohdassa naurahtaa jopa ääneen. Rento meininki viehättää loppuun saakka eikä tylsiä hetkiä tämän parissa tule. Vaikka jotkut kohtaukset yrittävät olla vakavia, niin loppukohtauksen moksimisjuhla osoittaa, etteivät tekijät ihan tosissaan olleet.
Future Filmin DVD on tasottoman surkea, mutta tällaisen meiningin ystäville pakkohankinta. Väkivalta esitetään huumorin keinoin täysin viihdyttävässä valossa. Leffan mainiot joukkotappelukohtaukset ovat filmin kohokohtia. Spencerin yhden ilmeen show on sen verran vakuuttavaa touhua, että tulevaisuudessa tulee varmasti tutustuttua tyypin teoksiin enemmänkin.
