1960-luvulla elokuvat olivat aikakauden mukaisia. Poikkeuksia lukuunottamatta hassuja veijaritarinoita, joissa letkeä elämäntapa ja huumori kukkivat. ’70-luvulle tultaessa tyyli oli huomattavasti synkempi. Rankat, kadunläheiset ja veriset äijäfilmit syrjäyttivät veijaripätkät nopeasti, vaikkei näitä “uuden aallon brutaaleja elokuvia” hirveästi arvostettukaan tuolloin. Vuosi 1971 oli varsin tuottoisa, tuolloin tulivat mm. elokuvat Likainen Harry, Kovaotteiset miehet, Shaft ja Tappakaa Carter.
Jack Carter on ammattitappaja, jonka veli kuolee hämärissä olosuhteissa Newcastlessa. Carter, joka ei turhia hymyile tai jaarittele, ilmaantuu pian kaupunkiin nuuskimaan tapahtumia, ja huomaa pian, että tietyt piirit hermostuvat hänen kysellessään veljestään.
Michael Caine saattaa aluksi tuntua hieman oudolta valinnalta kylmäksi kostajamurhaajaksi, mutta mies tekee roolinsa kunnialla. Väkivaltaa on, mutta verrattuna esim. Likaiseen Harryyn se on kohtalaisen kesyä, muutamaa perhanan häijyä juttua lukuunottamatta. Musiikki on letkeää seiskytlukua, ja kampaukset karseita. Naiskauneutta mukana on ihan mukavasti, ja loppukohtaus on kaikessa karuudessaankin äärimmäisen tyylikäs.
Mitään maailman mahtavinta elokuvallista kokemusta Tappakaa Carter ei tarjoa, mutta todella viihdyttävä jännäri se on. Suosittelen kyllä, jos pidätte aikakauden tiheätunnelmaisesta tyylistä.
