Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella Los Angelesissa on levotonta. Mustan Rodney Kingin hakanneille poliiseille on oikeudenkäynti menossa, ja rasistinen teko jakaa mielipiteitä. Dark Bluessa kuvataan erikoisosaston poliiseja, ja erikoisesti vanhaa konkaria Eldon Perryä, jonka tappotili lähenee Dirty Harryn vastaavaa, ja tämän paria, joka sattuu myös olemaan Perryn veljenpoika. Perry on poliisi, muttei mikään maailman rehellisin poliisi. Hän kiristää, uhkailee, lahjoo, pieksee, lavastaa ja jopa tappaa päästäkseen tavoitteeseensa. Roistojen ampumisella ei kuulemma ole mitään väliä, nehän ovat vain roistoja. Tätä kaikkea Perry opettaa myös veljenpojalleen, josta on hyvää vauhtia tulossa samanlainen kuin sedästään.
Dark Blue on hyvä elokuva. Se on väkivaltainen ja kaunistelematon, mutta realistinen. Se ottaa kantaa rasismiin, ja tuomitsee sen, mutta näyttää myös että kyllähän mustatkin osaavat pahoja olla. Rikollinen voi olla kuka vain.
Kurt “Äijä” Russel tekee erinomaisen roolin Eldon Perrynä, ja muukin kaarti on kohdallaan. Ohjaaja Ron Shelton ei suoralta kädeltä sano minulle mitään, mutta hyvin äijä tämän ohjasi. Kässärikin toimii.
Vaikka kysymys on selkeästi jännitysdraamasta, niin loppu sisältää hienon toiminta/takaa-ajojakson. Juuri näin!
