Kierot poliisit juonivat. Kelmi Polo Yakur (Ivan Kaye) pääsee vapaalle jalalle. Roland Flint (Scott Adkins) omaa henkilökohtaisen syyn hakea Polon päätä (ilman muuta ruumista). Nimetön ja osaava tappaja (Jean-Claude Van Damme) on saanut saman tehtävän. Eri kuppikuntien kelmit alkavat törmäillä Itä-Euroopan konnalandiassa ja aikaa kuluu reilu puolitoista tuntia.
Itä-Eurooppa on suorastaan luotu konnailuun. Poliittinen epävakaus antoi kelmeille tilaa tulla isoiksi ja ilkeiksi ja antoi asujaimistolle erityisen ilkeän ilmeen. Lisäksi siellä on Cülttuuristä kertovan ylevän kulahtanutta miljöötä, joten puitteet ovat hyvät. Ernie Barbarash ohjastelee siis arkkityyppistä Itäyuropin äxön-ryminää missä hyvät jätkät ovat rehtejä ammattietiikan noudattajia ja pahat jätkät ovat tosi pahoja ja näljäisiä. Jokainen leffassa oleva elementti tulee jollakin tavalla käsitellyksi ja yleensä verisellä tavalla, joten käsikirjoitusta ei voi moittia rönsyilystä.
Belgialainen (pahin solvaus) kulttuurianti Jean-Claude on iän myötä nahistunut oudon aksentin kurttuisaksi kelmiksi joka luottaa kineettiseen potentiaalienergiaan ja ei pidä yksityisyytensä häiritsemisestä. Scott Adkins on se nuoremman sukupolven ja henkilökohtaisesti motivoitu rymyäjä ja toimii miellyttävän jämäkästi roolissaan. Ivan Kaye on äärimmäisen arkkityyppinen Itäyuropin äxön-roisto joka ottaa omat perheasiat erittäin henkilökohtaisesti ja silti sotkee muiden perheet mukaan ihan vaan piruuttaan. Mukana on myös muitakin rooleja joissa on myös käytetty nepotismia roolituksissa, vaikka suorituksia itsessään ei voi moittia.
Kokonaisuus jättää ristiriitaisen maun kinohermoihin. Toiminta on rajua ja käsikirjoitus on koherentti kokonaisuus, mutta siinä ei ole sitä tekemisen riemua ja showmieltä joka luo todella loistavia toimintapläjäyksiä. Tässä muodossa se on liian synkkä, liian ankea ja liian kulahtanut ollakseen todella onnistunut genrensä edustaja. Harmillista on että toimintapläjäys ei ole vieläkään saanut uusia S-luokan tähtiä edukseen vaikka pätevyyksiä löytyy.
