Yhdeksän vuotta on pitkä aika. Niin kauan on kulunut siitä, kun kaksi elämänhalua ja ideoita täynnä olevaa nuorta tapasi toisensa romanttisessa syksynkeltaisessa Pariisissa. Tuolloin nuori jenkkipoika Jesse (Ethan Hawke) ja ranskalainen Celine (Julie Delby) tutustuivat, rakastuivat ja erosivat iäksi olosuhteiden pakosta. Ohjaaja Richard Linklater päätti kuitenkin toisin.
Jatko-osa noudattaa samaa kaavaa kuin hieno edeltäjänsä asettaen kaiken mielenkiintoisen dialogin varaan. Viehätys on kuitenkin poissa. Rakkauteen uskovista nuorista on tullut kyynisiä, elämän koulimia realisteja, jotka nauravat asioille, joista aikaisemmin unelmoivat. Realistista ehkä, mutta vastenmielistä. Lisäksi luultavasti itseään näyttelevä Hawke on vähintäänkin ärsyttävä kaksimielisine vitseineen ja jatkuva virne naamallaan.
Ensimmäiset puoli tuntia elokuva lähinnä haukotuttaa. Keskustelun taso ei edes riipaise pintaa syvemmältä. Loppuvaiheessa keskustelu muuttuu kuitenkin parempaan suuntaan ja tuo mieleen jopa Ingmar Bergmanin riipaisevan perhekuvauksen Kohtauksia eräästä avioliitosta. Särkyneitä unelmia, tukahdutettuja tunteita, onnettomaan avioliittoon tyytymistä järkiperustein. Sitähän elämä on. Elokuva kuitenkin väläyttää vain ajoittain ja vaikuttaa keskeneräisenä valmistetulta jääden täysin edeltäjänsä varjoon. Tai ehkä romanttisuus on vain kauniimpaa kuin kyynisyys.
nimimerkki: g-sport
