Joskus pieni vale on ehkä parempi kuin totuus. Ainakin jos totuuden suunnalta valoa ei ole odotettavissa, ja valeen varjoissa päivä sentään paistaa. Natsien vankileiri kuulunee paikkoihin, joissa totuuden vääristely voipi piristää pahaa päivää… näin tuumii sattumien kautta Robin Williamsin esittämä latkekauppias Jakob.
Jakob – Valehtelija perustuu Jurek Beckerin kirjaan, ja sekä sovittajana että ohjaajana toimii mies nimeltä Peter Kassovitz. Vaikka herra Kassovitz on aikoinaan nähnyt kuinka hänen omat vanhempansa raahattiin keskitysleirille, ei leffan sovitus päätä huimaa. Williamsin aksentilla pelleily ja simppeli idea ärsyttävät pitemmän päälle.
Leffa aloittaa synkällä introlla, jossa kuoleman edessä äiti hylkää tyttärensä Linan. Tästä leffa hyppää juutalaisen Jakob Heymin elämänkäänteisiin. Heym sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja kuulee sattumoisin niinkin harvinaista kapistusta kuin radiota! Natsien radio kertoo venäläisten olevan jo Bezanissa, ja Jakobhan kertoo tämän ystävälleen innoissaan. Ystävä kertoo sen puolestaan ystävälleen, ja ystävä ystävälleen. Kohta kaikki kärsivät ovat varmoja, että juuri Jakob Heymilla on ikioma, hyviä uutisia tuova radio. Ja sitähän rähjäisellä herrasmiehelle ei ole, joten improna ne uutiset on taiottava!
Fiilis pysyy kauttaaltaan umpivaljuna, eikä pelastussanoman riemu repeä missään vaiheessa. Samalla myös aspektit leirin synkkyyteen jäävät varsin pinnallisiksi. Radio kyllä antaa valon pimeyteen, mutta leffa ei onnistu antamaan juuri mitään katsojalle. Lisäksi voi sanoa valehtelematta, että perunapannukakkuja väsäävästä valehtelijasta kertova leffa on pannukakku.
