Brian Dannellyn esikoispitkäohjaus alkaa tyypillisen teinileffan tavoin eli teinityttö kertaa elämänsä tapahtumia kertojanääntä käyttäen. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään pelkkä teinielokuva, sillä kyseessä on varsin hyvä satiiri amerikkalaisista kiihkouskovaisista. Sen tapahtumapaikkana on kristillinen high school ja keskushenkilöinä kristityt nuoret. Mary (Malone) on elokuvan päähenkilö, jonka arkeen kuuluu kristittyjen tyttöjen oma kerho. Kavereidensa kanssa he kilpailevat siitä, kuka saa eniten pelastettua sieluja. Marylla menee muutenkin hyvin, koulu on juuri alkanut ja paras kaveri on koulun suosituin tyttö Hilary (Moore). Sitten kaikki kuitenkin muuttuu, kun Maryn poikaystävä Dean onkin homo ja hänet lähetetään kristittyjen parantolaan, jossa on tarkoituksena parantaa homous ja muutkin epäkristityt toiminnot. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Mary huomaa myös olevansa raskaana, koulun seksivalistustunti taisi tulla liian myöhään. Nyt Marylle alkaa tulemaan paineita, ehkä Jeesus ei enää pelastakaan, sillä esiaviollinen seksi on ankarasti kiellettyä. Hän hylkää tyttökerhon, ja lyöttäytyy kapinallisen juutalaistytön Cassandran (Amurri) ja häneen ihastuneen pyörätuolissa istuvan Rolandin (Culkin) seuraan, jolloin hän oppii piilottelemaan raskauttaan, eikä kukaan huomaa edes koulussa (tuo voi varmaankiin pitää paikkansakin Yhdysvalloissa).
Elokuva ei tuomitse itse kristinuskoa, vaan pilkkakirves kohdistuu kiihkouskovaisiin, joiden touhut menevät välillä vähän yli. Kristityistä on tehty jopa syvällisiäkin hahmoja, eikä pelkkiä pinnallisia pahiksia, mikä on tietysti hyvä asia. Leffa on välillä aivan hulvaton, mutta se sisältää myös vakavampia hetkiä ja se on samalla ylistyslaulu suvaitsevaisuudelle.
Pläjäyksen henkilöhahmot ovat elokuvan parasta antia ja näyttelijät sopivat rooleihinsa juuri täydellisesti. Jena Malonen valinta pääosaan ei ollut mikään huono päätös, tuo tyttö onnistuu vakuuttamaan aina, nytkin Maryna, jonka usko alkaa horjumaan. Mandy Moore on mukavasti omistaututunut roolilleen Hilarylle, elokuvan pahikselle, joka luulee, että kristityt saavat kiltteyspisteitä. Nuorisoa viihdyttävä pastori Skip on myös mainio hahmo, jota Martin Donovan hienosti tulkitsee. Pastorin poikana nähdään Melkein julkkis -leffasta tuttu Patrick Fugit, joka sopii rooliinsa ja vetää sen moitteita läpi, mutta jää kuitenkin vähän muiden varjoon ja samoin tekee elokuva toinen tärkeä aikuishahmo, Maryn äitinä nähtävä Mary-Louise Parker (Angels in America). Show’n tähdet ovat kuitenkin Susan Sarandonin tytär Eva Amurri kristittyjä koulukavereitaan kiusaavana juutalaistyttönä sekä sarkastista läppää heittävä Macaulay Culkin, joka osaa vieläkin näytellä, vaikka ikää onkin tullut lisää.
Saved! sisältää väsähtäneitäkin hetkiä, mutta elokuvan parissa viihtyy kuitenkin koko ajan. Viihdyttävyyden lisäksi pläjäys herättää myös ajatuksia, eikä leffa jää vain fundamentalistikristittyjen pilkkauksen tasolle, vaan myös muita asioita mietitään. Leffa on mukavasti puettu teinielokuvan muottiin, mikä antaa mahdollisuuden myös kivasti parodioida amerikkalaisia teinileffoja.
Tällaisia älykkäitä satiireja saisi tulla enemmänkin vastaan. Ohjaaja Brian Dannellystä luultavasti (ja toivottavasti) kuullaan vielä, sen verran hyvä piikittely tämä on.
