Jagshemash!
Borat Sagdiyev (Sascha Baron Cohen) on kazakstanilainen journalisti, jonka harrastuksiin kuuluvat muun muassa pöytätennis, juutalaisvaino ja vessassa käyvien naisten valokuvaaminen. Raiskaaja-Boltokin äpäräpojalla Boratilla on häkkiin lukittu vajakkiveli, ja sisko on virallisten tutkimusten mukaan maan neljänneksi paras prostitoitu (“Nice!”). Kazakstanin hallitus on lähettänyt Boratin Yhdysvaltoihin tekemään reportaasin, jonka tarkoituksena on kerätä elintärkeitä oppeja kotimaan sivistämiseksi. Uskollisen tuottajansa Azamatin (Ken Davitian) ja kanalla varustetun laukkunsa kanssa Borat lähtee taivaltamaan hullunkuriselle road tripille läpi Amerikan, ja matkan päätavoitteiksi muodostuvat Pamela Anderson ja tämän muoviset rinnat. Uskomatonta mutta totta: edellämainitusta juoniselosteesta on onnistuttu kyhäämään hauskin komedia sitten Monty Python-ryhmän elokuvien.
Huonomakuisen huumorin suosio on ollut tasaisesti kasvussa 90- ja 2000-lukujen aikana. Jerry Springerin, Tom Greenin, South Parkin, Dave Chapellen ja lukuisten muiden vajaanaurattajien myötä moni tabuaihe on saanut kyytiä, ja sitäkin enemmän ihmisiä ärsytetty raivoamispisteeseen asti. Uuden elokuvansa myötä Borat on provokaatiohuumorin uusi kunkku. Kyseessä on brittikoomikko Sascha “Ali G” Baron Cohenin mestariluomus – törkeän typerä ja räävitön roolihahmo, jonka tarkoituksena on höynäyttää ihmisiä valehaastattelujen ja hupsujen keskustelujen avulla. Idea menee tosin paljon pidemmälle kuin perinteiset piilokamerajutut. Cohenin omistautuminen roolilleen saa monet uskomaan, että Borat on aito henkilö. Jotkut ihmiset yrittävät opettaaa Boratille länsimaisia arvoja, kun taas toiset, pelottavaa kyllä, tukevat kazakstanilaisen yhteiskunnallisia näkemyksiä (mm. antisemitismi ja seksismi). Boratin on ystävällinen ja varsin naivi käytökseltään, mutta samaan aikaan puolustaa kansanmurhia, ja harjoittaa insestiä siskonsa kanssa. Sascha Baron Cohen hyödyntää nerokkaasti tätä ristiriitaa sekä länsimaalaisten poliittista korrektiutta – juuri kukaan haastateltavista ei uskalla suoraviivaisesti mollata Boratin typeriä ja sairaita luonteenpiirteitä. Tästä se hauskuus sitten syntyykin.
Borat-elokuva on eräänlainen valedokumentti, jossa Borat pyörii pienen Kazakstan-intron jälkeen erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa ympäri Jenkkilää. Matkallaan mies tapaa kaikenkarvaisia ihmisiä: feministejä, örveltäjäopiskelijoita, punaniskaisia karjapaimenia, puolihulluja kristillisfanaatikkoja, ja paljon muuta. Osa leffan materiaalista ovat ennalta käsikirjoitettuja, mutta toiset tapahtumat perustuvat ihmisten aitoihin reaktioihin. Faktan ja fiktion erottelu on varsin vaikeaa elokuvan katselun aikana, joten viihdyttävyysarvoa osittainen lavastus ei varmasti pudota. Baron Cohen vetää hahmonsa överyydet niin överiksi, että välillä henki oli kirjaimellisesti salpaantunut hysteerisen nauramisen johdosta. Kakkapökäleen pussittaminen ja ojentaminen ilallisjuhlien isännälle ei ole ihan oikein, mutta sen näkemisen uskomattomuus vetää auttamatta hymyn huulille. Elokuvan parasta kohtausta ei kannata spoilata, mutta sanottakoon että se sisältää hotellihuoneen, pyyhkeen ja Baywatch-lehden. Hervottoman tehokas yhdistelmä: huomioikaa elokuvateatteriyleisön käyttäytyminen kohtauksen aikana!
Borat keräisi huomattavasti vähemmän sympatiapisteitä, jos Sascha Baron Cohen ei olisi niin uhrautuvainen työnsä eteen. Star Spangled Bannerin ja Geroge Bushin solvaaminen vihaisen rodeoyleisön edessä on merkki silmittömästä (tyhmän?)rohkeudesta ja Baron Cohenin päättäväisyydestä viedä vitsinsä loppuun asti – seurauksista huolimatta. Leffan intensiteetti kiihtyy jatkuvasti loppua myöten, ja viimeissä kohtauksissa heittäydytään jo puhtaan absurdismin puolella. Todd Solondz kohtaa Jackassin. Tai jotain. Aivan mahtavaa.
Dzienkuje!nimimerkki: SpaceCadet1
